torstai 22. toukokuuta 2014

Ootsää sokerista?

Kaunis aamu tänään. Lämminkin, heti yhdeksän aikaan 18C. Kunnes sitten hetken päästä taivas tummenee ja tuo ensimmäiset sateet. Piti olla sadekuuropäivä, mutta tulikin sitten kunnon sadepäivä. Mutta löysin minä siitä jotain kaunistakin, kun taivas saa yhtäkkiä tumman sävyn.


Niin, ei keväisessä sadepäivässä mitään sen ihmeellisempää raportoitavaa ole. Mutta - muistatte ehkä kutsumattoman kesävieraamme? Joka siis ilmeisesti edelleen viihtyy ja haisuttelee terassimme alla tai sen uumenissa. Sade - se liittyy nyt mielessäni olennaisesti tähän mystiseen vieraaseen, jonka tekemisiä ja kulkemisia olemme nyt yrittäneet jo parin viikon ajan selvitellä. Tyyppi on siis tyypillisesti levittänyt hajuaan nimenomaan iltaisin. Paitsi sadesäällä, silloin rytmi menee sekaisin. Tänään satoi siis melkein koko päivän, ja haistoimme tuota mystistä hajua aurinkohuoneessamme useaan kertaan pitkin päivää. Ja viime lauantaina, kun näin otuksen (siis todennäköisesti tuon kyseisen) livahtavan pihaltamme aamulla, oli koko yön satanut. Ja kun puolisen tuntia tuon näköhavainnon jälkeen tulimme aurinkohuoneeseemme, siellä oli hajua, vaikkei sitä yleensä aamulla ole. Tyyppi ei taida pitää sateesta! Pakko kai tästä on vetää johtopäätös, että silloin se vain löhöilee ja kaasuttelee (öö, sohvalla?).

Joo, chiliä on käytetty. Ei siitä paljon tainnut apua olla. Yritämme lisätä annostusta, ja maustekaapin sisältöä on tutkittu lisää. Ehkä voisi kokeilla punapippureita? Olisivatko tarpeeksi ärjyjä? Kyllä kuulkaa on mennyt jännittäväksi tämä elämä. Kun toinen meistä on hetken aikaa poissa, niin seuraava kohtaamisemme alkaa sanalla 'haiseeko'. Niin, ollaanhan me oltukin jo naimisissa aika monta vuotta...

Mutta. On meillä jotain! Vai mitäs sanotte?


Nämä löytyivät terassin vierestä, sellaisesta paikasta, josta hyvin pääsee sen alle. Hmm. Voivat tosin olla minkä tahansa eläimen, joita täällä päin liikkuu. Mutta kyllä houkutus on nyt hyvin suuri - uskoa siis siihen, että vieraamme on jättänyt meille jälkiä. Kukahan tämän kisan vielä voittaa?

Jätän jälleen asian hautumaan. Tänä iltana ehti aurinko kuitenkin tulla vielä hetkeksi esiin ennen laskeutumistaan. Ja antoi taas nauttia silmiä hivelevästä maisemasta.


Ai että. Nyt on aika lähteä nukkumaan. Tiedättekö, mistä ehkä näen unta? Saattaapa olla, että mustavalkoisista eläimistä.


2 kommenttia:

  1. On teillä melkoinen kutsumaton vieras! Mielenkiintoinen tarina, mutta toivoisin kyllä että loppuisi pian ja tarinalle ja haisuille saataisiin päätös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eikö ;) Odotapa vaan. Musta alkaa tuntua, että seuraavaksi joudun jo antamaan sille nimen... :)

      Poista