keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Tuuli



Tämän runon aihio on elänyt mielessäni pitkään. Tällä viikolla sen oli aika tulla julkisuuteen. Sain eräältä lukijaltani viestin, jossa hän toivoi runoa ystävälleen, joka on joutunut kohtaamaan ennenaikaisen synnytyksen uhan. Vain sen kokenut tietää, millaisen myllerryksen ihmismieli tuolloin joutuu käymään läpi.

Kuinka päivät murenevat hetkiksi, jolloin et uskalla hengittää.

2 kommenttia:

  1. voi, ihana <3 itsellä oli raskauaikana välillä tuommoset tunnelmat. Onneksi kaikki meni kuitenkin loppupeleissä hyvin. Pojat saatiin maailmaan terveinä ja hyväkuntoisina vaikka kovin pieniä olivatkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä kuulla, että sinullakin on kaikki mennyt kuitenkin hyvin. Paljon on onneksi hyviä kokemuksia, hyviä käänteitä, onnellisia ja huojentavia hetkiä. Joista saa olla kiitollinen lopun ikäänsä. Ja kaikille ei kuitenkaan käy niin onnellisesti, emmekä voi sille mitään. Keskoslasten äitinä minulla on aina myös pieni paikka sydämessäni heille <3

      Poista