Matot

Olin tilannut aamuksi. Hän oli varmistanut saapumisensa kilauttamalla kahtakymmentä minuuttia ennen. "See you soon!"

Tällä asialla olimme, koska ne matot piti pesettää. Se tarkoittaa mattopesupalvelun tilaamista paikan päälle, jos ei itse omista tarvittavia vermeitä. Emme ole lähteneet hankkimaan ja opettelemaan, joten tilaamme palvelun ulkoa. 

Hän ilmestyi ovelle aivan aikataulunsa mukaisesti. "Katsoin edellisen kerran tietoja, siitä olikin vähän aikaa!" (Ei siitä nyt niin kauaa ole. Ja sitä paitsi - mistä tiedät, mitä olen näille matoille sillä aikaa tehnyt. Ei ne nyt onneksi kauhean likaisiltakaan näytä, mutta tiesin kyllä, että aika oli tullut. Oli vain jäänyt työlistalla jotenkin unohduksiin.)

(Pitäisikö minun tuntea tämä kaveri.)

Kokolattiamatot. Suomalaiset osaavat arvata, mitä mieltä niistä olemme. Ei oikeastaan tarvitse edes sanoa sen kummemmin mitään. Katsoa vain ja todeta, että olenhan suomalainen. Kyllä se toiselle suomalaiselle riittää, uskoisin. Yläkertaan vievät portaat ovat paksumman, pehmeän maton peitossa, ja muistan, kuinka eräs paikallinen tuttu ihasteli niiden materiaalia. "Nämä ovat sellaiset hienommat!" (Hienommat? Ne ovat korkeintaan... siedettävät.) Kiitämme lämpimästi tämän talon edellisiä asukkaita, jotka olivat aikoinaan vaihtaneet osan matoista parketiksi. Mutta onhan niitä silti useita ja siksi eteisessäni seisoi nyt tämä hilpeästi hymyilevä matonpesijä.

Mennään ensin kellariin, selitän. Siellä on aulatilaa ja sen sellaista, ne pitää pestä. "You are into puzzles!" Hän ihastelee melko mittavaa palapelikokoelmaa kellarin hyllyssä ja tarinoi minulle äidistään, joka tekee niitä ja kehystää kauneimmat. "Do you ever do that?" (Joskus olen... mennäänkö eteenpäin nyt?) Yläkertaan vievät portaat ovat nekin matolla peitetyt ja ylhäältä löytyy aulatilan lisäksi myös tympeänharmaalla matolla päällystetty iso huone. Olin edellisenä iltana siirrellyt tavaroita ja kevyitä huonekaluja pois tieltä ja jupissut itsekseni, miksi tavaraa oli taas siellä täällä. Pitäisi todellakin kai tilata tämä kaveri käymään useammin, tulisi ehkä siivottua noita epämääräisiä röykkiöitä useammin.

Kuntosalinurkkaus, siihen matto sopii. Ehkä.

Työn laajuus oli nyt siis selvillä ja sitten hän voisikin ryhtyä toimeen. "Onko teillä kotieläimiä, jotka saattaisivat karata ovesta, koska joudun pitämään ovia jonkin verran auki?" Tulee pesukonetta ja letkua ja sen sellaista, muistan. "Ei meillä sellaisia karkaavia ole, mutta kirjaston nurkassa asuu hamsteri. Se pysyy kyllä siellä."

Ja sitten hän kurkistaa kirjastoon. "Oh, I can see him! What is he doing?" (She. Se on tyttöhamsteri.) "She is moving some bedding away from her sleeping corner, closer to the door." Hamsteri on todellakin hereillä, se on kiireisen näköinen, koska on juuri siirtämässä pehmikettä häkistä toiseen. "Oh, I have never seen a hamster doing that!" Matonpesijän ääni on jo pehmeä. Sellainen, jolla eläimille puhutaan. Melkein jo sanon, että mene vain rohkeasti lähemmäksi katsomaan, mutta sitten muistan, että maksan hänelle mattojen pesemisestä. (Joko mennään?) "He is amazing!" (She. Se on tyttöhamsteri.)

"I better get to work now!" Hän sanoo vihdoin. Ja vilkuilee vielä vähän hamsteria. Onhan se söpö, myönnän. (Mutta todellakin, olisi aika.)

Ja hän ryhtyy tuumasta toimeen. Noin kaksi tuntia siinä menee, mutta sitten tuoksuukin koko loppupäivän pesuaineelle. Kaikki vähän hypähtelevät matoilla kulkiessaan sinä iltana, koska niille astuminen kastelee sukkia vielä monta tuntia pesun jälkeen. Mutta puhtaat ne ovat.

Mutta aina on löydettävä asioista myös positiivisia puolia. Kokolattiamatto ei olisi ehkä oma valinta, mutta onhan se pehmeä ja lämmin jalalle. Portaissa ei tarvitse pelätä liukastumista. Hiljainenkin se on. Joten sopivissa määrin pystyn ne hyväksymään. 

Vieläkään en ole varma, olinko tavannut kyseisen ihmisen aiemmin. Ehkä soitan hänelle vielä uudestaan? Vähän nopeammin seuraavalla kerralla.