sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Parisuhdeharmoniaa

Laskeskelin joskus, että mieheni työn luonteen vuoksi olemme näiden yhteisten vuosien (reilun kymmenen) aikana olleet erossa useamman vuoden ajan. En muista tarkempia määriä, mutta noin sadanviidenkymmenen vuosittaisen matkapäivän saldo aiheuttaa väistämättäkin sen, ettei yhdessä nyhjäämiseen ehdi ainakaan kyllästyä. Olemme pyrkineet pysymään siinä periaatepäätöksessä, ettei yhteistä aikaa kannata tuhlata ainakaan turhanpäiväiseen kinasteluun.

Voisihan sitä naputtaa siitä, jos käytetyt vaatekappaleet eivät päätyneetkään heti pyykkikoriin tai että jääkaappi on kauppareissun jälkeen täytetty jotenkin ihan eri tavalla. Toinen osaa purkaa laukkunsa matkan jälkeen heti, toinen vitkuttaa sitä pidemmälle. Lasten tavaraa on molempien mielestä joka paikassa liikaa, mutta sen määrä nyppii toista välillä enemmän kuin toista. Ja välillä sekin on toisin päin. Toinen osaa mennä nukkumaankin vain kipuamalla yläkertaan, toinen jää siivoamaan keittiötä ja olohuonetta siihen kuntoon, ettei se aiheuta masennusta heti aamulla uudelleen. Autonkin voi muuten ajaa autotalliin monella tavalla. Kuulemma.

Mutta sitten se elämä on mahdottoman harmonista kuitenkin. Toinen hoitaa viikonloppuna kokkaamisen, toinen siivoaa pöydän ruokailun jälkeen. Toinen tiskaa isot astiat, kun toinen täyttää tiskikoneen. Se muuten, joka tekee sen yhdellä oikealla tavalla. Kato kun sä paistat ruusukaaleista parempia, niin mä kyllä sen sijaan tiedän, mihin järjestykseen astiat sinne koneeseen ladataan. Jotenkin niin. Simppeliä.

Jos ei pikkuasioista jaksa kinata, niin harvemmin isommistakaan. On helppo puhaltaa illalla sohvan nurkassa päivällä mieltä painaneet asiat ilmoille, kun tietää vastapuolen olevan isoissa asioissa hyvin samoilla linjoilla. Kun istuu monena iltana yksin, on suuri asia jo se, että toinen ylipäätään istuu toisinaan sillä samalla sohvalla. Kuin peruskallio paikallaan. Elämä ja maailma muuttuu koko ajan, nuorista kolmikymppisistäkin on tullut hieman huomaamattakin keski-ikäisiä, mutta luottamus on vahva, eikä se ole horjunut yhtenäkään päivänä. 


Mutta opin tässä jokin aika sitten aivan uuden asian, nimittäin sen, että mieheni oli oivaltanut ottaa käyttöönsä aivan uuden taktiikan. Ja olen heti sitä mieltä, että se on ehdottomasti aivan lyömätön keino pitää vaimo myötämielisenä, mikä on tietenkin ehdottoman suositeltavaakin parisuhdeharmonian kannalta. Ehdotin miehelleni eräänä iltana joulun alla jouluperinteisiimme liittyvää pientä muutosta ja sain myöntävän nyökkäyksen. Seuraavana iltana sain itse ehdotuksen jouluperinteisiimme liittyvästä muutoksesta, joka kuulosti mielestäni aivan erinomaiselta. - Rakkaani, loistava idea. Erityisesti siksi, että syötin sen eilen illalla sinulle.

Aika myyntimies.

4 kommenttia:

  1. Hyvää Uutta Vuotta ! Hienosti sanottu/ kirjoitettu!

    VastaaPoista
  2. Taasen kirjoitit niin hauskasti joka paivaisesta elamasta!

    VastaaPoista