Jos haluaa opastaa lapsiaan ravintolakäyttäymisen saloihin, on Ameriikka kelpo paikka aloittaa. Ravintoloitahan täältä löytyy, joka lähtöön ja joka nurkilta. Oma lukunsa ovat tietenkin nuo sinne tänne sijoitellut pikaruokapaikat, mutta jollei niihin erityisemmin välitä mennä, löytyy lukuisia mukavia nk. perheravintoloita, joihin voi tällaisenkin lapsikatraan huoletta viedä, ja saada itsekin syötyä vielä siinä sivussa.
Sen verran on pakko kehaista noita omia palleroisia, että jos vuosi sitten meno oli vielä varsin sotkuista ja koko käynti joskus melkein hermoja raastavaa, niin tänä päivänä kaikki kolme osaavat käyttäytyä ravintolan pöydässä lähes mallikkaasti. Ymmärtävät jopa, että ensin pitää hieman odottaa - vaikkakin suomalaisittain tilaamme lapsille välittömästi maitoa eteen, jotta pääsevät sillä taittamaan ensimmäisen nälkänsä ja saavat tekemistä siinä samalla. Tekemistä löytyy noista perheravintoloista myös - lapset saavat lähes poikkeuksetta heti eteensä väritystehtävät ja kynät, ja toisinaan poislähtiessä voi mukaan tulla vielä vaikkapa ilmapallo. Nuo asiat jäävät muuten lapsille mieleen :)
Onneksi ei itsekään tarvi jäädä nälkäiseksi, sillä noissa ravintoloissa on meidän kokemuksemme mukaan ollut joko erittäin hyvää, varsin hyvää tai kohtuullisen hyvää ruokaa. Minä innostun joka kerta salaattiannosvalikoimasta, joka on valikoimaltaan kohtuullisen hyvä, ja maistuvuudeltaankin kehuisin vähintään varsin hyväksi. Minä syön hyvin usein salaattia, koska a) yksinkertaisesti pidän siitä paljon ja b) se ei jäähdy (lasten kanssa on kuitenkin laskettava tosiasiaksi se, että itse joutuu keskeyttämään syömisensä toistuvasti ruoan pilkkomisen / syömisen auttamisen / sotkujen pyyhkimisen vuoksi...).
Olemmepa lasten kanssa käyneet noitakin 'paremmissa' paikoissa joskus, etenkin kesäisin se on mahdollista, kun terassit ovat auki. Ulkosalla voi paremmalla omallatunnolla sotkea ja lisäksi lapset nauttivat yhtä lailla aikuisten kanssa ulkona syömisestä. Ne parhaimmat paikat katsastetaan kuitenkin sitten aikuisseurassa. Niitäkin löytyy, vaikkei nyt missään metropolissa asutakaan.
Ihanaa on se, että lapset ovat aina tervetulleita, lähes minne vain. Siitä pidämme tässä kulttuurissa aivan erityisen paljon. Lapset myös saavat todella paljon huomiota osakseen oikeastaan joka paikassa - lasten ulkonäköä, vaatteita, ilmeitä, vähän kaikkea ihastellaan suureen ääneen. Onpa joskus joku pyytänyt lupaa kuvatakin. Satuin tässä taannoin 2-vuotiaan poikani kanssa kaksin kauppaan, jonka eteisessä törmäsimme mummuinvaasioon - heitä istui penkeillä ehkä tusinan verran, kauppakassit kyljissään, kyytejä kaiketi odottamassa. Me astelimme kauppaan sisään valtaisan ihastelun saattelemana: he is adorable! Samaisella kauppareissulla saimme myös lihamestarilta erikoisen hyvää palvelua: tilasin siinä suosikkikinkkuleikettäni, ja lihamestari jutteli tapansa mukaan niitä näitä, sekä kysäisi, tiedänkö, mistä heillä saa täällä keksejä lapsille. No, enpä tiennyt, joten hän hypähti tiskin takaa ja pyysi tulemaan mukaansa. Vei meidät kakkutiskille ja osoitti purkkia, joka oli täynnä vastaleivottuja cookie-maistiaisia. 'Nämä ovat täällä meillä aina, lapsia varten. So, do you want a cookie?'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti