Tänään ollaan perjantaissa, mutta palataanpa hetkeksi keskiviikon ja torstain tunnelmiin. Minä ajattelen keskiviikkoiltaisin ja torstaiaamuisin nimittäin säännöllisesti - roskia. Koska torstaisin on tällä kadulla roskisten tyhjennyspäivä, eikä ulkosuomalainen edelleenkään uskalla luottaa muistiinsa niin paljon, että muistaisi automaattisesti torstaiaamuisin kaikessa tohinassa vetää ne roskapöntöt kadunvarteen tyhjennystä varten. Siksi ulkosuomalainen siis alkaa postit-laputtaa jääkaapin ja / tai autotalliin vievää ovea jo keskiviikkoiltana. Tämä on kuitenkin pieni vaiva siitä vaivattomuudesta, joka syntyy siitä, ettei roskia / kierrätysjätettä taloudestaan pois toimittaessaan tarvitse kastella varpaitaan saatikka etsiä kengänrahjoja jalkaansa. Voi vaan näppärästi heilauttaa ne jätteensä siitä ovenrakosesta autotallin puolella sijaitseviin (megaluokan) pönttöihin.
Roskapönttöjä on siis kaksi. Toinen on sekajätettä varten, jota syntyy kyllä selvästi vähemmän kuin kierrätysjätettä. Hyvä. Toinen pöntöistä siis imaisee kaiken kierrätykseen kelpaavan: lasin, metallin, pahvin, paperin, muovin. Ne siis menevät kaikki iloisesti sekaisin. Tulkintamme on, että metalli suurella todennäköisyydellä erotellaan ja loppu menee kaiketi energiajätteeksi. Ainoa järkeenkäypä selitys. Erinomaista on sinänsä, että kierrätettävää kertyy sekäjätettä enemmän - toisaalta, aika paljon sen vuoksi, että pakkausmateriaaleja käytetään paljon. Esimerkiksi yhtä sun toista yksittäispakattua löytyy paljon enemmän kuin Suomessa. Siihen en kyllä oikein ole tottunut, enkä aiokaan.
Mutta, mikä tuoksuu vaniljalta? Ihan vielä(kään) en sitä paljasta. Sen sijaan kerron, että meillä nuo arkiset, 13 gallonan roskapussit eivät tuoksu tällä hetkellä miltään muulta kuin itse jätteeltä, mutta onpa meille osunut joskus kaupasta sellainenkin pussipaketti, jossa tuoksuna on 'lemon' - kun virittelet uuden roskapussin siihen hillittömän kokoiseen säiliöön, tulvahtaa nenääsi raikas sitruunainen tuoksu. Mainittakoonpa sekin, että mitään tavallisia kaupan ostospusseja ei kannata yrittää käyttää: ne olisivat säiliöön auttamatta aivan liian pieniä. Mutta - vaniljantuoksua meillä on! Nimittäin sellaisissa pienissä pusseissa, jotka sopivat kylpyhuoneiden pieniin poljinroskiksiin. Oli uskomattoman vaikeaa löytää sopivan pieniä pusseja! Kaikki on niin suurta, ollaanhan Ameriikassa (ja, anteeksi klisee). Ja ainoat, jotka siis löysin, tuoksuvat vaniljalle. No, miksei se ihan kiva ole, mutta olisin todennäköisesti selvinnyt ilmankin...
Jos minä sitten Suomeen palatessani höpötän jotain jostain vaniljantuoksuisista roskapusseista, niin herätelkää. Jooko? Tiedän, että koti-Suomeen palatessa on tiedossa kulttuurishokki, mutta toivon kai kuitenkin, ettei se kulminoidu roskapusseihin...
(Siis, minä oikeasti kirjoitin jutun roskista. Ros-kis-ta. Kaikkea se kotiäitiys näköjään minulle teettää. Hups.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti