Aikamatkalla

Joskus antaa mielen vaeltaa kohti vanhoja asioita, niitäkin, joista on kuullut vain puhuttavan. Meneeköhän se sitten jotenkin niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä herkemmin vanhoja asioita alkaa ajatella. Mene ja tiedä, mutta nyt kerron tarinan, vanhoilta ajoilta.

Vuosi on 1944, on kesä. Koillismaalla, Kuusamossa, oltiin leikkuupellolla, kun sotapoliisit toivat käskyn, että nyt oli lähdettävä. Pian. Karja teille, kylät autioiksi. Kohti länttä ja etelää kävisi tie, päämärästä ei ollut tietoa. Oli tyttö, vaelsi karjansa jäljessä, katsoi vielä taakseen ja mietti mielessänsä, että näkisikö kotiaan enää koskaan.

Sivuteitä kuljettiin, ei pääteille ollut asiaa. Niitä pitkin kulki sota. Loppuivat sivutietkin, alkoivat metsät ja suot, joihin lehmien jalat meinasivat upota. Oli polkuja, jotka kiersivät suurimmat vesistöt, mutta pienempiä jokia täytyi ylittää. Pienimmätkin vasikat niistä kuitenkin selvisivät. Illan hämärtyessä löytyi erämaatalo, sen läheisyyteen leiriydyttiin. Ennen unen tuloa mietti tyttö elämäänsä, kotiseutuansa, kylän tyttöjä ja poikia.

Näitä päiviä riitti ja riitti. Päivä päivältä oltiin väsyneempiä. Jalat menivät vereslihalle. Lehmiäkin poiki keskelle erämaata. Ei tiedetty maailman menosta, mutta synkkänä huhuna kuultiin, että sota oli syttynyt suomalaisten ja saksalaisten välille.

Viimein alkoivat Pohjanmaan tasangot. Niitä ihmetteli tyttö, joka oli tottunut vaara- ja järvimaisemiin. Tuntui kuin kävelisi montun pohjalla. Silloin saatiin tietää, missä sijoituspaikka olisi - vielä muutama päivä vaellusta, ja oltaisiin perillä. Tultiin Oulaisiin. Siitä talosta, johon tyttö ohjasi karjansa, tuli hänen kohtalonsa, mutta eipä tyttö sitä vielä tiennyt. Tämä tositarina kertoo vielä sen, että se kohtalo oli tuon talon poika. Mutta se onkin jo toinen tarina.

Tuo tyttö ja tuo poika, minun isovanhempani, katselevat meidän elämäämme pilvien takaa. Ovat katselleet jo vuosien, vuosien ajan. Mutta tämä tarina nyt tässä kerrottuna, olkoon heidän muistolleen.

He olivat minulle hyvin, hyvin rakkaita.