Luksuslokakuu

Arjen luksus saattaa kuulostaa sanontana kuluneelta. Merkityksiä sillä voi olla monenlaisia - minulle se voisi tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jolloin mieheni ei matkusta. Matkapäivien vähäisyys kalenterissa on harvinaista, ja olenkin oppinut pitämään poikkeuksellisena sellaista viikkoa, jolloin mieheni sattuu olemaan omalla toimistolla nuo kokonaiset viisi päivää peräjälkeen. Ja vaikka sellaiset viikot usein sisältävätkin työhön liittyviä iltamenoja, eivät ne ole vaimon näkökulmasta lainkaan sama asia kuin matkustaminen ympäri mannerta tai - nuo suhteellisen yleiset - lennähdykset Euroopan puolelle.

Ennen työmatkalle lähtemistä miehelläni on tapana kertoa lapsille, montako yötä hän on poissa kotoa. Lapsia kiinnostaa myös jo kovasti, minne matkat suuntautuvat. Mihin osavaltioon, mihin maahan. Minä lasken enemmänkin iltoja, sillä illat sisältävät perheaikaa. Kaksi aikuista talossa merkitsee automaattisesti myös enemmän aikaa istahtaa, juoda kahvikupillinen yhdessä ja jutella perheen kesken. Tavallisena iltana - jolloin olen useimmiten lasten kanssa keskenäni - aikaa kuluu enemmän rutiininomaisiin kotitöihin ja seuraavaan päivään valmistautumiseen. Olen sitä koulukuntaa, joka tekee mielellään illalla kaiken mahdollisen valmiiksi, jotta arkiaamusta suoriutuminen olisi mahdollisimman jouhevaa. Kolmen unisen lapsen nostaminen sängystä aamuvarhaisella on kuitenkin jo ihan oma lukunsa sekin.

Lokakuu on ollut luksusaikaa. Useampi viikko peräjälkeen niin, että mies on pysytellyt enimmäkseen näissä maisemissa. Tämän tason luksuselämällä on kuitenkin se kääntöpuoli, että siitä nauttiminen näyttää useimmiten kostautuvan ja matkoja kerääntyykin kalenteriin sitten taas enemmän. Kun lokakuu on ollut näin poikkeuksellisen mainio perheen yhteisen ajan kannalta, halloweenin vietosta lasten kanssa mies jäikin sitten paitsi, sillä matkustuskalenteri nappasi taas otteeseensa. Maanantaiaamun lento lännemmäksi oli hämmästyttävällä tavalla ajoissakin, vaikka meillä riehui tuolloin lähes hurrikaanilukemiin yltynyt tuuli.

Halloween-illan tarjoilut

Marraskuu on täällä taas. Halloween-juhlinta on hauskaa, mutta sen jälkeinen päivä on muodostunut yhdeksi vuoden seesteisimmistä, kun hulinat hetkeksi rauhoittuvat ja elämä normalisoituu. Naamiaisasut piilotellaan kaappeihin ja luurangot ja hämähäkinseitit häviävät vähitellen katukuvasta. Joulukauppa ei sentään aivan vielä hengitä niskaan, joten hetkeksi ehtii hengähtää. 

Täksi marraskuuksi toivon seesteistä aikaa erityisesti omakotitaloelämän kannalta, sillä arjen pyörityksen lisukkeeksi en kaipaa yhtään rikkoontunutta kodinkonetta enkä liioin ensimmäisiä lumimyrskyjä. Hetkeksi arjen luksusesta lumoutuneena siirryn jälleen tavallisempaan olotilaan, jossa normaali arki pyörii lähes yksinomaan minun voimillani. Suunnitelmallisuus ja ennakoiminen nousevat jälleen erityisen tärkeään asemaan, niin pitkälle kuin niitä kolmen lapsen arjessa ikinä pystyykään noudattamaan. Kaikesta huolimatta on jo melko helppo todeta, että ajat ovat muuttuneet, kun lapset ovat kasvaneet. Ovathan he pieniä vieläkin, mutta eivät niin kovin pieniä sittenkään. Arki pyörii jo selvästi sujuvammin kuin vielä pari vuotta sitten. 

Mutta kyllä sitä luksuselämää siltikin ikävä on. Ja vaikka kliseiseltä kuulostaakin, niin tottumus on toinen luontoni. Todellakin.