Kato, se onnistui

Ajattelin, että pitäisikö tuntua joltain. Ei sitten kuitenkaan tuntunut, vaikka jonkinlainen etappi oli saavutettu. Muutaman viikon ajan olin vilkuillut joka aamu sähköpostia tietynlaisella tarkkaavaisuudella, sillä odotin palautetta kirjoittamisen perusopintojen viimeisen kurssin tehtävistäni. Viimein se ilmestyi postilaatikkoon. Tiesin, että arvosana olisi viimeisellä rivillä - se piti kurkistaa ensin. Ihan varmuuden vuoksi. Hyvänä hyväksytty, se riittäisi.

Olin suunnitellut, että perusopinnot valmistuvat vuodessa. Puolitoista siinä kuitenkin meni, sillä elämä. Odottamattomat pitkät tauot, etäopiskelijan laiskuus, kirjallisuuden hankkimisen haasteet. Liian kaunis auringonpaiste, lasten koulun tapahtumat, mukavuudenhalu. Valkoisen paperin kammo ja muutama tietotekninen haaste. Olihan niitä.

Mutta mitä opinkaan. Sen, että toisinaan on poistuttava mukavuusalueelta. On kirjoitettava sellaista, mitä ei koskaan ole kirjoittanut. Kokeilematta ei tiedä. Lukemista pitää lisätä ja siitä on syytä tehdä systemaattisempaa. Liian pitkät tauot ovat murheiden alku. Muistiinpanojen puute on oma vika. Aikatauluissa on helpompi pysytellä, kun niitä muistaa vilkuilla. Keskeneräisyyttäkin on siedettävä ja muokkaamiseen on varattava aikaa. Ilmaisua kannattaa yrittää parantaa vielä sittenkin, kun on jo oikeastaan aika tyytyväinen siihen. Tärkeintä on se, että kirjoittaa. Usein ja paljon ja vähän joka välissä. Silloinkin, kun tuntuu, ettei ole sanottavaa. Sillä keskeneräisyyskin voi jalostua edelleen, joskus sopivan pienen tauon jälkeen. Mutta ei liian pitkän.

Ennen kaikkea taisin oppia sen, että aikuisopiskeleminen on ihan eri juttu kuin nuoruusopiskeleminen. Se vain on. Sillä elämä. Tunnollisuus käy jatkuvaa painia elämän realiteettien kanssa. Irti päästäminen on osa elämää sekin.

Opintojeni muistikirja. Viha-rakkaussuhde.

Yhden opintopisteen sanotaan vastaavan noin 20 työskentelytuntia. Sitä ei kerro kukaan, kuinka monta kahvikupillista tai harhailemaan ehtivän ajatuksen palauttamista se vaatii. Suorittamani kurssit ovat kaikki olleet viiden opintopisteen arvoisia, joka vastaisi noin sataa työskentelytuntia per kurssi. (Hahahahaha.)

Tästä kuitenkin nyt eteenpäin. Ilmoittauduin välittömästi kirjoittamisen aineopintoihin, jotta saisin uuden hyvän startin. Ensimmäinen valitsemani kurssi perehtyy draamaan.

Enteilevä aloitus.