Rakas oma minä! Joulu tulee, huomasitko?

Kiitospäivän jälkeen se alkaa, viimeistään. Monissa pihoissa viritellään jouluvaloja näkyville taistelussa marraskuun lopun pimeyttä vastaan. Luntakin ehti näillä leveyksillä olla maassa vajaan viikon verran, mutta monta päivää jatkunut vesisade on vienyt nyt viimeisetkin rippeet. Säätyyppi täällä on kuitenkin sen verran vaihteleva, että valkeaa valoisuutta saadaan varmasti vielä lisää lähiviikkojen aikana.

Yritän myös herätellä itseäni. Joulu on taas tulossa, ja marraskuu on loppumassa juuri nyt. Joka syksy ajattelen, että jouluun on vielä kuukausia, mutta sitten aikaa onkin yhtäkkiä jäljellä enää muutamia viikkoja. Olen toivottoman systemaattinen tässä asiassa - jouluun liittyvät järjestelyt jäävät jokaisena, siis joka ikisenä, vuonna viime tinkaan. Mutta on minulla keinoni. Ne eivät vie maata merille tai tuo kuuta taivaalta, mutta niiden avulla selviydyn. Taas kerran.

Tee suunnitelmia. Tee niitä aivan vapaasti, ja toteuta niistä sopiva osa. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi. Käytä tehtävälistoja, muistuta itseäsi viimeistään silloin -päivämääristä. Etsi lapsista kiva kuva ja teetä siitä joulukortteja. Aloita vuoden valokuvakirjan tekeminen joulukuun alussa. Se pitäisi oikeastaan aloittaa jo marraskuussa, mutta tiedäthän sinä itsesi. Muistele edes, millä koneella tämän vuoden kuvia saattaisi olla eniten (olen käyttänyt muistaakseni kolmea konetta ja yhtä ulkoista kovalevyä), silläkin voi jo päästä alkuun. En kuitenkaan koskaan jätä kirjaa tekemättä, sillä nautin prosessista, kovalevyjen kaaoksesta huolimatta. 

Vietä tehopäiviä. Vie lapset kouluun ja säntäile sen jälkeen ympäriinsä. Toimita asioita monta peräjälkeen, siirry tehokkaasti tehtävästä toiseen. Huomaan ottavani juoksuaskelia kaupassakin. Vietä koko aamupäivä kodin asioita hoitaen, syö nopea lounas ja kokkaa perusteellisemmin joskus toiste. Opiskele sen verran, että voit edes kuvitella olevasi melkein aikataulussa. Iltapäivällä ehtii vielä saada aikaan monta pienempää asiaa, siinä kahvikupillisen ja lasten hakemisen välimaastossa. 

Siivoa riittävästi. Viikkosiivoukseen tottuneelle irrottautuminen rytmistä tuottaa joskus tuskaa, mutta se on vikkelästi ohimenevää. Lintsaa siivouksesta vähän, sillä siivoat kuitenkin pyhiä varten paremmin (ihanko totta). Suorita pikasiivouksia pahimmissa paikoissa. Järjestele tavaroita oikeille paikoilleen, jotta yleisilme kohenee. Piilota keskeneräisyyksiä, pois silmistä, pois mielestä.

Älä kinaa. Turhanpäiväinen kiukuttelu vie energiaa, henkisiä voimia ja aikaa. Yritä saada kiukuttelevat lapset rauhoittumaan olemalla itse rauhallinen (niin niin, helppo homma). Kehittele lapsille järkevää tekemistä erikseen, jos yhteisleikki ei suju. Pyydä lapsia toimittamaan pieniä asioita kotona. Auttavat sittenkin melko mielellään (pl. omien lelujen siivous).

Nauti siitä mitä teet. Ehkä et nauti siivoamisesta, mutta siististä ilmeestä sen jälkeen kyllä. Keitä kuppi kahvia ja syö suklaata, jos mikään ei tunnu sujuvan. Joulukortteja ja valokuvakirjaa suunnitellessa voi samalla palata niihin hetkiin, joista kuvat kertovat. Osta joululahjoja torkkupeiton alta kotisohvalta, kiitos nettikaupalle. Pysähdy juttelemaan tutun kanssa joulun suunnitelmista. Sillä miksi olisi niin kiire, ettei muka ehtisi.

Lapset ovat kyllä aloittaneet
joulun koristelujen valmistelun jo marraskuussa.

Siirrä tammikuulle. Surutta ja murehtimatta tai märehtimättä. Joulukuussa on tavallisesti ehdittävä yhtä sun toista, mutta monenlaista voi siirtää vielä eteenpäinkin. (Omasta to do -sovelluksestani löytyy alakansio nimeltä 'Ikuisuusprojektit', miksiköhän...)

Rentoudu! Nauti! Unohda! Ja kirjoita blogia. Kyllä siitä hyvä tulee. Joulu tulee, joka tapauksessa!