sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Hey, nice to meet you

Pihalta on helppo katsella. Sillä tavalla hieman huolimattomasti, huomaamattomasti. Kiinnostaisi kyllä, mutta olo on kuin epävarmalla teini-ikäisellä - voisiko tuo toinen olla se, joka tekisi aloitteen. Kun itse olen näissä asioissa välillä vähän huono. Välillä olen kyllä aika hyväkin, mutta tänään ei suju.

Ekstrovertti ei luultavasti oikein ymmärtäisi, mistä on kyse. Uuteen naapuriin voi kai alkaa tutustua vaikka niin, että tervehtii pihalla ja alkaa kysellä, mistä he ovat tulleet ja toivotella tervetulleeksi tälle seudulle. Introverttikin varmasti tuon osaa, mutta joskus ei vain irtoa. Joskus on vain sellaisia päiviä, että se on vaikeampaa kuin toisina.

On ystävä, joka asuu naapurustossa. Sanonut olevansa introvertti. Hymyilyttää kuitenkin - amerikkalainen introverttiys kun mahtaa olla erilaista kuin suomalainen, uskon. Hänen kanssaan on todella mukavaa jutella, kun on juttutuulella. Joskus ei ole, kumpikaan, mutta ei se mitään haittaa. Sillä kumpikin ymmärtää miksi. Eikä siinä ole mitään epäkohteliasta, se vain on osa elämää. Kun ystävä postaa Facebookissa hauskan piirroksen siitä, kuinka introvertti menee baariin ja miettii ensimmäisen lasillisen jälkeen, että oli kiva tavata, mutta voiko nyt mennä, se hymyilyttää juuri siksi, että se tuntuu vähän tutulta.

Mutta introverttikin voi olla sosiaalinen, vieläpä omasta halusta. Usein on oikein mukavaa olla yhdessä ihmisten kanssa, erityisesti silloin, kun he ovat tärkeitä ja tuttuja. On niitäkin hetkiä, kun ennalta vieraiden ihmisten kanssa tuntee olonsa varsin mukavaksi. On myös hetkiä, jolloin on hyvinkin miellyttävää tavata ihmisiä, joiden kanssa enimmäkseen on yhteydessä viestitse. Ulkosuomalaisena monet kontaktit ovat synnyinmaassa, ja osa niistä on pysynyt hyvin tärkeinä pitkästä välimatkasta huolimatta. Ne ovat suhteita, joiden ylläpitämiseen ei tarvitse nähdä vaivaa. Kontaktit voivat olla melko säännöllisiäkin, mutta vaihtoehtoisesti harvojakin - mutta niissä on jotain erityistä, mikä pitää niitä yllä. 

Joskus koen, että osaan hyvin. Hyvä ja pirteä päivä ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia, mutta tahmeampi päivä on erilainen. Introvertti voi silloin joutua odottamaan, että toinen tekee aloitteen. Että toinen heittää pallon, josta voi ottaa kopin. Joskus se ei vaadi mitään muuta.


Jonain päivänä aion kyllä tutustua uusiin naapureihin, sillä olemme saaneet tuohon viereiseen taloon lapsiperheen. Lasten ikäjakauma ei vaikuta paljonkaan eroavan omistamme, joten siksikin olen ehdottomasti päättänyt, että haluan ainakin osoittaa kiinnostusta heitä kohtaan. Lapset ovat jo puolin ja toisin käyneet kurkistelemassa aidan rakosista, joten selvää kiinnostusta on olemassa. Heidän vanavedessään voi joku muukin rohkaista vielä mielensä. Silloin on varmasti se hyvä ja pirteä päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti