Että housuja voi joutua ostamaan kerralla viidet, jos niitä on joutunut rikkinäisten polvenkohtien vuoksi heittämään pois parin viikon aikana saman verran. Että vaikka lähettää lapsen kouluun kuraisena päivänä yksillä kumppareilla ja tietää että koululla on varalla toiset, voi päivän päätteeksi kohdata tihrustavan lapsen, joka sanoo, ettei niistä mitään voi laittaa kotimatkalle jalkoihin, sillä niissä (kaikissa) on vettä sisällä.
Että vaikka jäätelökupista pitäisi kaksin käsin kiinni, se voi silti kipata kioskin pihamaalle. Että vaikka on koko matkan kioskille toitottanut, kuinka haluaa maistaa jotain uutta makua ja kun sitten omavalintaisesti saa kuppiin persikanmakuista jäätelöä, ei se maistukaan niin hyvältä kuin luulisi ja kuinka sydäntäsärkevää se voikaan olla.
Että jonain aamuna voi pielessä olla niin vaatevalinta, leipäpalan koko, hammastahnan maku kuin takin vetoketju. Ainakin. Että kun jollain on asiaa, niin jollain muullakin on, vaikka sen vuoksi, että sillä toisellakin on. Että kun arkiaamuna kello seitsemän 23-kiloisen lapsen saa ylös sängystä lähinnä nostamalla, maanittelee sama lapsi sinua itseäsi ylös sängystä lauantaiaamuna kello kuusi. Että se, joka aloitti, on aina joku muu kuin se, jolta kysytään ja että toisella on mystisesti jonkun mielestä aina suurempi herkkupala tai enemmän mehua lasissaan.
Että voi imuroida koko talon ja heti seuraavan ruokailun jälkeen huomata, kuinka turhaa se olikaan. Että voi järjestellä tavaroita yhdessä nurkassa ja todeta sillä aikaa toisen nurkan räjähtäneen käsiin. Että ympäriinsä juoksentelevista ja pirteistä lapsukaisista tulee salamannopeasti kädettömiä ja jalattomia matelijoita, jotka alkavat venyä ja vääntelehtiä lattialla, kun kuulevat sanat "nyt siivotaan".
 |
| Puhkikuluneet |
Kyllä aion muistella! Sillä niin minulle sanotaan, että kyllä sinä sitä vielä kaipaat. Ihan melkein kaikkea. Sitten kun kukaan ei enää kiukuttele siitä, että sukat ovat tänään vääränväriset eikä kukaan pahoita mieltään siitä, kun ei saanutkaan painaa hotellissa hissinnappia. Sitten joskus kuulemma katson kaihoisasti lastenhuoneita, joita kukaan ei sotke sillä aikaa kun käännän selkäni. Sitten kun kukaan ei murustele leipäpalaansa ympäri keittiötä, vaikka juuri muistutin syömään yhdessä paikassa.
Sitten minä muistelen. #becausesomedayyouwillmissit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti