Muista (jos muistat)

- Anteeksi, että tämä tulee nyt aika myöhässä, totean pahoittelevaan sävyyn, kun sujautan lasteni opettajalle shekin. - Aika paljon on usein kaikkea muistettavaa, yritän vähän selitellä. Hän pitää kerran viikossa yksityisesti koulun jälkeen taidetuntia isommille lapsille, ja esikoisemme on päässyt tänä kouluvuonna ensimmäistä kertaa tunneille mukaan. Tyttäremme rakastaa taiteilua yli kaiken, ja keskiviikkoiltapäivät kuuluvatkin viikon suosikkeihin.

- Ei siinä mitään, luulen kyllä, että sinulla riittää tuota kaikenlaista, naurahtaa tuttu opettaja. Tietävät koululla kaikki, että olen meillä vanhemmista se, joka huolehtii kaikki kolme lastamme kouluun ja koulusta joka päivä, ynnä muut koulunkäyntiin liittyvät asiat, joihin vanhempien on osallistuttava tai otettava kantaa. 

Shekeistä sinänsä saisi aikaan oman kirjoitelmansa, sillä tuo kivikautinen maksumuoto on täällä edelleen voimissaan. Jaksamme ihmetellä sitä vuodesta toiseen, vaikka olemmekin jo tottuneet siihen, että osa maksuliikenteestä vain on tapana suorittaa täällä shekein. Netti- ja korttimaksamiset eivät joka tilanteessa lainkaan onnistu, ja käteistä ei viitsi muutamaa kymppiä suurempia määriä kirjekuorissa koulullekaan kanniskella. 

Mutta siis - unohtanut olin. Tyttäreni oli käynyt säännöllisesti taidetunneilla koko vuoden ja olin maksanut kerralla vain yhden lukukauden. Niinpä tammikuusta lähtien tunnit olivat unohtuneet maksamatta, ja olin siitä onnellisen tietämätön huhtikuuhun saakka. Mutta kuten täällä usein tapana on, ei se nyt aina ihan niin tarkkaa ole, missä vaiheessa maksaa. Kunhan maksaa. 

Väitän sittenkin, että aika paljon muistankin. Muistan hankkia lapsille evästarpeita säännöllisesti, muistan tehdä lämmintä ruokaa arkisin sen verran, että sitä riittää sen lapsen termospurkkiin seuraavaksi päiväksi, joka ei syö koulun lounasta. Muistan palauttaa takaisin ulkohousut ja kinttaat ja kumpparit ja kaikki, jotka kuljetan harva se päivä koulusta kotiin pestäviksi. Muistan laittaa heti koulun jälkeen pesukoneen päälle, että ne ulkovaatteet ovat käytettävissä uudelleen heti seuraavana aamuna. Muistan palauttaa lippuset ja lappuset yleensä ajoissa ja varata aikaa vanhempienpalaveriin ilmoitustaululle ilmestyvästä kalenterista. Muistan, milloin lapseni on menossa metsä- tai maatilaretkelle ja tarvitsee ylimääräistä vaatetta ja extraeväät. Muistan vetää roskapöntöt torstaiaamuisin autotallista kadunvarteen, jos haluan, että ne tyhjennetään. Ehkä muistan ottaa perjantaina muutaman lantin taskuuni, jos mielin ostaa tuoretta leipää koulun keittiöstä viikonlopun varalle.

Onneksi on muistutuksia ja to do -appseja sun muita, mutta päänsisäinen kovalevy natisee ja paukkuu aina välillä. Toisinaan unohtelen, mutta lokeroin sen inhimillisyyden piikkiin. Toisinaan toki huomaan pitäväni niin paljon huolta lasteni ja kodin asioista, että unohdan lähes pitää huolta itsestäni. Mutta onneksi olen sittenkin melko hyvä olemaan iltaisin itsekäs ja teen juuri sitä, mikä huvittaa. 

Joskus en tee yhtään mitään, en edes selaile nettiä. Istun hetken sohvalla ja vain katselen ympärilleni ja ajattelen. Jos ajatustensa ääreellä pystyy rauhoittumaan, sen jälkeen on hyvä nukahtaa.

Jos aamulla sitten taas muistaisi paremmin.