Valkoinen rasti

Olisi helppo tottua. Vaikkapa siihen, että elämä tuntuu huolettomalta, keveältä, erilaiselta. Olisi helppo tottua, kuinka ilma on lämmintä ja vesi virkistävää, ei kylmää, vaan sopivasti vilvoittavaa. Voisi tottua siihen, että aikatauluja ei juuri ole, ne ovat summittaisia eikä niiden noudattaminen niin tarkkaa ole. Kukapa ei nauttisi lomailusta lämpimässä. 

Vähän liikaa jäätelöä ja muuta herkuttelua, mutta kuka lomalla laskee. Tuntuu mukavalta, kun joku tarjoilee helteisen iltapäivän keskellä uima-altaalla aikaa viettäville jäädytettyjä rypäleitä tai maistiaisia kylmästä mansikkasorbetista. Illalla valkoviinilasillisen jälkeen maku viipyilee suussa, eikä seuraavan aamun aikataulu pyöri vielä mielessä.

Keväinen Florida on kuuma, sen suojaksi vaaleaihoinen tarvitsee vahvaa aurinkovoidetta, joka sotkee kyllä vaatteet ja saa ne tarttumaan välillä hikiseenkin ihoon, johon rantahiekkakin on tarrannut kiinni. Silti voi ottaa kengät kainaloonsa ja upottaa jalkansa hiekkaan, ja arki on yhtäkkiä kaukana jossain.

Näen, kuinka lapset nauttivat. Lämmöstä, elämyksistä, vedestä, maisemista, ruoasta. Tunnen heidän ilonsa, kun he katsovat silmät innosta palaen. Superlatiivien kyllästämä puhe naurattaa aikuista, mutta annan lasten tuuletella. Haluan, että he muistavat isompinakin sen, mitä olemme tehneet yhdessä.

Voisin tottua siihen, että ikuisesti kylmät jalat eivät kerrankin palele. Voisin unohtaa sen, että monen erilaisen vuodenajan maisemissa pukeutuminen on toisinaan monta kerrosta sisältävä projekti. Tottuisin niin mielelläni siihen, että lämmin ilma hivelee olkapäitä vielä illallakin.

Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa, niin kotiinpaluullakin. Uusi on kivaa ja tuttu on hyvää. Nykyinen kotiseutu ottaa matkalaiset vastaan harmaalla tihkuisella perjantailla, ilahduttaa keväisen lämpimällä laiuantailla ja ihmetyttää sunnuntain mukanaan tuomalla kolealla, tasaisella sateella. Arki ja siihen liittyvä elämä muistuttaa taas itsestään, mutta saa olon silti tutun turvalliseksi. Ilman arkea ei olisi lomaa.

Loma saa hymyn suupieliin vielä pitkän aikaa. Siitä muistuttavat niin konkreettiset kuin mieliin säilötyt muistot. 

Ja selässä valkoinen rasti, siltä kuumalta auringolta uimapuvun olkanauhojen alla piileksinyt kalkkunanvaalea iho. Se rasti naurattaa vielä silloinkin, kun arki on jo täydessä käynnissä ja loma on taakse jäänyttä elämää.

Kunnes jälleen tapaamme.