keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Hetken verran toisaalla

Annan lämmön virrata iholleni, se tuntuu niin miellyttävältä talvisen sään jälkeen, joka on saapunut meille Vermontiin häkellyttävän aikaisin tänä vuonna. Lumi ja pakkanen on vaihdettu hetkeksi etelän kosteaan ja lämpimään - sellaiseen, joka ei heti polta edes näin vaaleaihoista mutta hivelee ihanasti pakkasen kuivattamaa ihoa.

Miami Beach huokuu eteläistä letkeää elämänmenoa. Ocean Drive -rantakadulla on näyttäytyjiä, joilla on kalliit kulkupelit, kepeä vaatetus ja flirttaileva asenne - turistilla on hauskaa, kun saa tirkistellä erilaista elämää. Rannalla näkyy nuoria ottamassa selfieitä ja belfieitä, ravintoloiden sisäänheittäjät huutelevat kilpaa fraasejaan, samoja epäilemättä päivästä toiseen. Lapset ovat hämmentyneitä, mutta katselevat uteliaina ympärilleen, he eivät koskaan ole olleet tällaisessa paikassa. Ravintolassa lasta naurattaa, kun virkistävä juoma on niin korkeassa lasissa, että siitä juodakseen se on otettava kaksin käsin syliin tai noustava tuolilla polvilleen, jotta tavoittaa pillin.



Rannalla jälkikasvu viihtyisi vaikka kuinka pitkään, eikä ketään haittaa, että hiekkaa on telmimisen jälkeen aivan joka paikassa. Lomalla on normaalia, että vaatekertoja menee päivässä helpostikin kaksi ja että aurinkorasvan ja hiekan sekoittamat hiukset on kuurattava joka ilta. Joskus pohdin, onko vesi erilaista etelässä ja meillä pohjoisessa - omat, luonnostaan taipuisat hiukseni ovat etelässä paljon kiharammat. Ilman luontainen kosteuskin etelässä saa ne sojottamaan joka suuntaan ja ne on kiireesti keräiltävä nutturalle, jos ei mieli näyttää alpakalta.

Satamassa toinen toistaan hienompi pursi lipuu rantaan ja tuo mukanaan ruskeaksi paahtuneita helleasuisia lomanviettäjiä. Risteilyillä voi halutessaan käydä tirkistelemässä äveriäämpien hulppeita rantakoteja. Hienon hotellin pihassa nainen pienissä bikineissään, huivi puolihuolimattomasti verhoiluksi kiedottuna poseeraa Lamborghinin edessä - kunnes nousee sen kyytiin kumppaninsa kanssa. Pienten liikkeellelähtövaikeuksien jälkeen auto ampaisee vauhtiin, ääni jää hetkeksi kaikumaan korviin.


Oma, rakas arki on muutaman päivän ajan kaukana. Aamuisin syödään aamupalaa sängyssä tai hotellihuoneen parvekkeella, jossa lämpötila on aamukahdeksalta jo mitä miellyttävin. Pimeässä illassa voi vielä istua parvekkeen korituolissa ja tiirailla ympärillä levittäytyvää suurkaupunkia. Ranta on illalla hiljainen, vain risteilijöiden valot piirtävät vanaa horisonttiin. Lentokoneiden vilkkuvat valot taivaalla muistuttavat siitä, että ihmisiä menee ja tulee koko ajan. Suurkaupunki elää omaa elämäänsä yölläkin, ilmastointilaitteet pauhaavat jatkuvasti, autojen virta ei katkea juuri koskaan. 



Suurissa kaupungeissa on viehätyksensä. Asun itse mieluummin pienemmässä, mutta visiiteissä vilkkaampiin keskuksiin on aivan oma, kiehtova jännityksensä. 

Kun tarkkailee, syntyy tarinoita. Niissäkin on viehätyksensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti