lauantai 9. maaliskuuta 2013

Terveisiä taaperokodista

Jokainen taaperotaloudessa asunut tietää, miten arkielämästä voi tehdä hankalaa. Me emme tienneet tästä asiasta yhtään mitään vielä silloin, kun esikoisemme oli taapero. Häneltä ei koskaan tarvinnut lukita yhtään kaappia eikä laatikkoa, tuskin edes piilottaa vaarallisia esineitä tai aineita. Ei hän koskaan penkonut sen suuremmin mitään luvattomia paikkoja talossa. Siinä vaiheessa, kun joskus niistä kiinnostui, ymmärsi jo niin paljon, että uskoi kieltämistä tai hyviä perusteluja. Käsittämätöntä, tiedän.

Niinpä saimme tutustua aivan uudenlaiseen elämäntyyliin, kun kaksosemme tulivat uteliaaseen taaperoikään. Tällä hetkellä meiltä tuskin löytyy keittiöstä yhtään säilytystilaa, johon pääsyä ei olisi jonkin verran tai hyvin paljon estelty. Yleensä hyvin paljon. Niin paljon, että päivittäin aikuista tympii sataan kertaan, kun mihinkään ei pääse kolkuttelematta lapsilukkoja tai venyttelemättä kuminauhavirityksiä. Tiskikoneeseen kannattaa sujauttaa likaiset astiat ennätysvauhtia, muutoin apukäsiä saattaa olla välissä ainakin neljä. Veitset ym. vaaralliset esineet pitää työntää niin kauas pöydänreunoilta tai niin paljon ylöspäin, että hädin tuskin itsekään ylettyy niihin varvistelematta. Muistin on oltava terävä kuin partaveitsi - ikinä et saa unohtaa mitään väärään paikkaan.

Toisinaan päädymme pohdiskelemaan, millaista elämä onkaan sitten, kun kaikkia noita esteitä ei enää tarvita. Kun joskus portaikkoa voi pitää vapaana turvaporteista? Mahdammekohan enää edes tottua niin helppoon elämään? Tällä hetkellä portaikon alempi portti on sellainen, että kätevämpää on hyppiä sen ylitse kuin viritellä se jokaisen kulkemisen jälkeen uudelleen paikalleen. Pysyvätpä vanhemmat vetreämpinä.

Toisaalta olemme jo niin tottuneita tähän ainaiseen virittelyyn, että myös illalla, kun lapset ovat jo käyneet nukkumaan, saattaa roskiskaapin kuminauha sujahtaa kuin automaattisesti takaisin paikalleen. Pistää hymyilyttämään, jos seikan sattuu itse vieläpä huomaamaan (luultavimmin ei edes huomaa). Ehkä viihdyttämmekin toisiamme sitten kiikkustuoli-iässä näillä kepposilla kuin vanhasta tottumuksesta? Muistitkos sulkea visusti eteisen komeron oven, ja kiinnittää kahvan tiukasti nauhalla toiseen kahvaan, muistitkos? Löysitkös kultaseni sakset tänään liiemmin etsiskelemättä? Yletyitkös kurkottamaan lääkepurkkisi komeron ylimmältä hyllyltä...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti