Cookies here, cookies everywhere...

Meillä on tainnut käydä niin, että jauhopeukalo on osunut pikkusiskolle. Leipominen ei ole minun bravuurilajini, mutta kuitenkin suoritettavissa, ainakin rimaa hipoen, yleensä. Tällä kertaa tehtävä osui kohdalle siinä muodossa, että sain syksyllä toista kertaa elämässäni kutsun cookie swapiin / exchangeen, joka lyhyesti tarkoittaa sitä, että leivot valtaisan määrän näyttävän näköisiä pikkuleipiä, pakkaat ne yhtä näyttävän näköisiin rasioihin / purkkeihin / askartelemiisi nyssyköihin / ihan mitä nyt vaan keksit, ja viet ne vaihdeltavaksi kekkereihin. Paluumatkalla sinulla on mukana yhtä monta, tosin erilaisia leivonnaisia sisältävää nyssäkkää kuin lähtiessäsi, mikäli siis pikkuhiprakassa muistat ottaa paketit vielä mukaasi.

Minun oli siis lähdettävä liikkeelle siitä, että a) jauhopeukalo puuttuu, b) aikaa ei liiemmälti ole, koska voin huolia touhuun mukaan korkeintaan yhden pienen apulaisen - jolloin toisten on oltava päiväunilla, c) kokemusta ei moisista kekkereistä ole, joten yleinen leivonnaisten taso / pakkausten näyttävyys ym. on pelkkien arvuuttelujen varassa. Kas kummaa, päädyin suomalaisiin piparkakkuihin. Hetkeäkään en tosin kuvitellut vieväni paikan päälle pelkkiä ruskeita, reunoista käpertyneitä kakkusia, vaan varustauduin siihen, että minun on opeteltava koristelemaan ne edes jonkin verran näyttävämmän näköisiksi. Kaupan leivontahyllyllä olin kyllä aika ymmälläni, ja haalin kärryyn vähän yhtä sun toista koristemassaa, ja kas - kotona huomasin, että olisin tarvinnut tuubeihin lisäosiksi myös koristelunokkia, tai mitä ne nyt ikinä ovatkaan. Mahdollisuutta / kiinnostusta poiketa kauppaan ei koristelun aikaan enää ollut, joten päätin uhkarohkeasti mennä kokeilulinjalla, vaikka tiesin, että harjoittelukappaleita tarvitaan runsaasti. Ja kun niitä onnistuneitakin piti olla melkein sata... huh-huh. Osan lopputuloksesta uskallan kuitenkin paljastaa tässä:

 

Tuo paksulta näyttävä kuorrute on Icing -kuorrutetta, jolla voisi kätevästi pyyhkäistä vaikka kokonaisen kakun ylitse, mutta piparkakun kokoiseen näperrykseen se oli hankalan tahmeaa. Aika monta kakkusta tuonnempana opin kuitenkin sen, että paras oli pusertaa tahnaa tuubista melkoinen määrä ja veistellä sitten surutta ylimääräinen pois. En ollut kyllä varautunut siihenkään, että kuorrutteen kuivuminen kestäisi yön yli. Kuivuttuaan se näyttikin sitten muovailuvahalta. Great.

 

Kun olin yhden päiväuniajan leiponut (ja juoksuttanut miestäni uunivastaavana) ja koristellut kaksi samanlaista ajanjaksoa, vietin vielä neljännen päiväuniajan kokoamalla leivonnaisilleni laatikoita, pohjustamalla niitä, tarroittamalla niitä jouluntoivotuksin sekä näpertämällä jouluisia nauhoja laatikoiden ympärille. Nyt olin kaikkeni antanut, näillähän ei voi kuin voittaa!

 

 

Läpi keskiviikkoillan lumisateen taivalsin paketteineni suunnilleen viiden talon päähän kotoani. Olin onnistunut ajoittamaan saapumiseni sopivasti vierasjoukon keskivaiheille, ja päädyin sisään kahden naapurinrouvan vanavedessä. Ruokailuhuoneen pöytään oli jo kerätty cookie-nyssyköitä ja melkoinen määrä siihen illan aikana lastia saatiinkiin, kun yhteensä viidentoista osallistujan leipomukset pöydälle mahdutettiin. Kekkereihin oli paikallisen mutkatonta sujahtaa mukaan työntämällä tuliaisviinipullo illan emännän käteen ja siirtymällä sujuvasti notkuvan pikkusyötävä- / viinipöydän ympäristöön, jossa paikalliset jo vilkkaasti vaihtoivat kuulumisia, joka ei - paikalliseen tapaan - tapahdu mitenkään hiljaisesti. Vilkas puheensorina ja hersyvä nauru kaikuivat siis jo eteiseen saakka...

 

Illan hauskimmaksi ohjelmanumeroksi valikoitui nk. present swap, joka vastaa jonkin verran meidän pikkujoululahjaperinnettämme. Jokainen oli tuonut lahjan, ja ne kerättiin olohuoneen pöydälle, jonka ympärille asetuimme. Jokaiselle jaettiin numerolappu, ja numerojärjestyksen mukaisesti kukin sai valita kasasta lahjan. Lahja piti avata saman tien muiden nähtäväksi. Ideaan kuuluu myös se, että voit myös napata joltakin toiselta jo hänen avaamansa lahjan, mikäli mielit sen itsellesi. Sama lahja saa vaihtaa omistajaa korkeintaan kolme kertaa. Tästä lahjojenvaihtoleikistä on olemassa useita versioita, ja sen ainakin opin, että jos on kyseessä 'yankee candle swap', tulee sinun tuoda jokin uusi lahjatavara, mutta jos taas leikitään 'white elephant swapia', voit tuoda kotoasi jotain, mitä et itse tarvitse tai mistä haluat päästä eroon. Vielä hauskempaa tulee, jos lahjasi on hupaisa, tai jos se on kiertänyt jo monta vuotta mukana, kuten meidän naapurustomme tapauksessa kuulemma eräät jouluiset muovilautaset ovat tehneet. Jonkun mukaan ne tälläkin kertaa lähtivät, ja saapa nähdä, vieläkö ne tulevat takaisin kiertoon! :) No mutta, olivatpa säännöt mitkä hyvänsä, meillä oli ainakin hauskaa!

 

Mistäkö puhuttiin? Kuulumisista, Burlingtonin uusimmista ravintoloista, lapsista, kouluista, omasta asuinympäristöstä. No, vähän tietysti Pisa-tutkimuksestakin, tuntuu se olevan tuttu täälläkin. Ja tietysti: 'miten kauniita laatikoita', 'ihanat kengät', 'erinomainen viinivalinta' ja sen sellaista, asiaankuuluvaa. Ja vaikka täällä asuessaan tottuu, ja ennen kaikkea oppii suhtautumaan tietyllä tavalla kaikkeen 'kuorrutettuun', niin lämmittäähän se kieli-ihmisen mieltä, kun englanninkielentaidon kehutaan olevan 'amazing'. Se voisi kyllä olla aika tavanomaisen kohtalainenkin saadakseen osakseen tuon huomion... en siis ole aikeissa ylpistyä.

 

Niin, vietettiinkö iltaa Täydellisten naisten tyyliin? En minä vaan tiedä. En nimittäin ole ikinä katsonut yhtäkään jaksoa!

 

P.S. Meillä on paljon cookieseja. Tulkaa syömään vaan.