Kolmisen päivää on kulunut siitä, kun matkalaiset saapuivat jälleen nykyiseen asuinmaahansa. Kolmen jokseenkin sateisen Suomessa vietetyn viikon jälkeen lämmin, raskaaltakin tuntuva ilma on kuitenkin kuin balsamia haavoille - alkukesällä lämpöön tottunut kroppa muistaa taas, miltä tuntuu, kun takkia ei tarvita, ei päivällä eikä yöllä. Kyllä Suomen kesä onneksi ehti näyttää parempaa puoltaan muutaman päivän ajan, mutta silloin olimme jo lähtökuopissa kotia kohti. Heinäkuun kolme huonohkoa sääviikkoa koituivat osaksemme, mutta positiivisesti voisi kuitenkin ajatella, että ei sää sentään aivan niin kolea ollut kuin vuosi sitten samaan aikaan.
Pää ei suostu pysymään oikein kunnolla mukana. Jet lag väsyttää väärään aikaan ja pitää hereillä aamuyön tunteina. Illalla sujuvasti väsähtäneet lapset herättävät ennen aamukuutta. Ruokarytmi on jäänyt kiinni Suomen malliin ja hillitön nälkä vaivaa aamusta iltapäivään. Toisaalta, ruokarytmiin on päässyt loman aikana pujahtamaan ylimääräisiä herkutteluhetkiä luvattoman monta, joten hillittömän nälän kanssa taisteluun on ehkä sittenkin muitakin syitä.
Tyhjennän laukkuja. Niitä on neljä, ja mieheni selvittäessä rutinoituneesti yhden sisällön valon nopeudella, jään purkamaan hitaasti kolmen muun sisältöä. Lapset ovat jo onnistuneet levittämään nopeasti loman aikana kaipaamiaan leluja sinne tänne ympäri taloa ja kipaisevat nappaamaan laukuista matkalla mukana olleita ja uusia, Suomessa lahjaksi saatuja tavaroita sekamelskan joukkoon. Mietin, miksi laukkujen pakkaaminen käy minulta aina nopeasti, mutta purkaminen sen sijaan hitaasti. Ikään kuin tavaroita olisi työläämpää sijoittaa takaisin oikeille paikoilleen. Kannan kodinhoitohuoneen lattialle kasapäin pestävää pyykkiä enkä näe enää lattiaa. Kuusi koneellista myöhemmin pyykkivuori kuitenkin näyttää lannistuvan tarmokkuuteni edessä.
Elämä alkaa jälleen normalisoitua. Turha väsymys kaikkoaa ja ruoka alkaa maistua jälleen tutumpiin aikoihin. Kotona itse tehty arkiruoka maistuu taas hyvin kaikille. Parin kauppareissun jälkeen jääkaapin sisältökin rikastuu jälleen. Suuret matkalaukut palaavat takaisin kellarikerroksen varastoon. Pyörälenkillä lasten kanssa saan taas juosta tuttuun malliin. Uima-altaalla lämpö hellii suomalaista ja lapset kiljuvat innosta. Sunnuntai-iltapäivän jäätelöannos uintireissun päätteeksi osuu makeasti kohdalleen.
Olkoon hillitön helle, polttakoon maa jalkojen alla! Kolmenkympin lämpö tuntuu vaihteeksi kelpo säältä, eikä siihen näillä korkeuksilla ehdi edes kyllästyä. Kylmä talvi on taas tuleva, mutta siihen on vielä ihanan paljon aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti