Mutta hei, ois viiniäkin

Se oli sellainen tavanomainen keskiviikko, vähän sellainen sillisalaattinen ja järjestystä kaipaava. Päässä oli jo puoleen päivään mennessä ehtinyt pyöriä monen monta asiaa, muistettavaa ja muutamaan kertaan unohtunuttakin. Olin juuri tullut koululta jo toista kertaa takaisin, sillä olin palannut sinne aamupäivällä erästä oppimispalaveria varten. Huolimatta suhteellisen sujuvasta englannin kielen taidostani olin pyöritellyt kuulemiani asioita päässäni useampaan kertaan - ehkä sitä voisi kutsua sellaiseksi vähän väsyttäväksi kommunikaatioksi, kun on yrittänyt juuri pitkään pinnistellä, että ymmärtää kaiken varmasti niin hyvin kuin haluaisi.

Olin juuri päässyt kotiin, kun puhelin soi. Näin, että joku soittaa paikallisesta numerosta, joten aivoissani pyörivä sekamelska sijoitti tuon puhelun samaan kategoriaan ja ajattelin vastatessani, että palaan siis puhumaan vielä samoista asioista kuin hetkeä aiemmin. Mutta langan päässä olikin Lindsay.

- Hei, oletko huomannut, että tässä ihan teidän lähettyvillänne on kiva talo myynnissä? Jos sulla olis aikaa huomenna, niin viideltä siellä olis tarjolla viiniä ja jotain pientä purtavaa ja vois jutella...

Naurattaa. Kiinteistönvälittäjä siis. - Kiitos vaan kutsusta! Ei olla kyllä juuri nyt ostamassa taloa. Mutta kiitos, kun ajattelit meitä! Suollan kohteliaisuuksia sitä tahtia, että oma kansalaisuusidentiteettikin alkaa kohta horjua.

- Mutta voisitte kai silti tulla? Ei se mitään, jos ette juuri ole ostamassa taloa. Tulkaa vaan käymään ja jutellaan ja...on sitä viiniäkin! Ja jos tiedät jonkun, joka olis kiinnostunut, niin voit antaa yhteystietoni...

Naurattaa vielä enemmän. Ois viiniäkin. Ei haittaa, ettet ole ostamassa taloa. Mutta yrität sitä kuitenkin vimmatusti myydä, jos tulen.

- Mietitään asiaa. Mutta ehkä mä tunnen jonkun, jota vois kiinnostaa. Valkoinen valhe, enkä yhtään tiedä miksi. Otan Lindsayn yhteystiedot ylös.

- Mutta hei, siis huomenna viideltä. Tulkaa, jos sopii aikatauluun. Ois sitä viiniäkin!

Seuraavana päivänä viiden nurkilla katselen ulos räntäsateeseen ja muistan Lindsayn kutsun. Sorry, ei mulla ollut aikomustakaan tulla. Kun ei olla ostamassa taloa just nyt.

Joku on käynyt ovella ja kahvaan on kiinnitetty lappu. Vaalimainos. Käsinkirjoitettu teksti sen sivussa: Sorry I missed you! - Sam. Haluaa osavaltion edustajaksi Montpelieriin. Sorry, Sam. En äänestä sinua. Mutta olis kai ollut kiva jutella (or not). 

En äänestä, kun ei ole äänioikeutta. Enkä mene asuntonäytölle, kun en osta taloa. Mutta kiva, kun olette niin tuttavallisia. You just made my day.