Sanoinkos jo ainakin viisi kertaa, vieläkö selvemmin pitää sanoa, saisinko juoda tämän kahvin rauhassa loppuun, voisko tänään olla se aamu, kun kaikki sujuu helposti ja näppärästi? Keskity nyt vain siihen hammaspesuun ja sitten pitää hiukset harjata, mikähän hyrskynmyrsky täällä on muuten käynyt, ja onko tämä tässä joku joukkopaniikki vai mikä ihmeen huuto täällä on? Kato kun en voi muuttua mustikkajogurtiksi enkä taikoa paahtoleipää pöydälle, voitaisko nyt vain ottaa vähän rauhallisemmin. Jos yksi kerrallaan, eikä kaikki kolme yhteen ääneen, ei saa mitään selvää, kuka tässä pystyy keskittymään mihinkään. Ja nyt kaikki hetken aikaa ihan hiljaa, ihan hipihiljaa, kiitos, kuuleeko kukaan??
Kiva kun laulat, mutta tuo on nyt aika kovaa ja en muuten kuule muutenkaan yhtään mitään, kun telkkari on päällä ja joku pelaa tietokoneella. Ja ei, mua ei tällä hetkellä kiinnosta yhtään, kuka aloitti ja jos tuo huuto ei nyt lopu, lähtee nuo tavarat pois käytöstä niin kauaksi aikaa, että niillä osataan sovussa leikkiä. Ja voisinko mä nyt vaikka levätä tässä ihan hetken sillä tavalla, ettei kukaan hyppisi mun päällä tai roikkuisi sohvan reunalla. Ja mitenkäs meillä puhutaan, olenko mä opettanut puhumaan noin, kysyn vaan.
Mutta sitten.
Kyllä voin auttaa, kun olen tehnyt tämän homman loppuun. Jos odotat sen aikaa, kun olen tiskannut, niin luen sen kirjan. Kiitos, kun ajattelit siskoakin, nyt siskolla on selvästi parempi mieli, näetkö. Voit kyllä hakea itse sen maitopurkin jääkaapista ja kiitos, kun laitoit lautasen tiskikoneeseen. Kyllä voidaan mennä viikonloppuna jäätelökioskille, kun olette osanneet olla noin nätisti. Mitä halusit minulle näyttää, tulen kohta katsomaan. Kyllä luen varmasti iltasadut, kun olette käyneet ensin iltapesulla. Sammutan nyt valot, mutta tulen kohta katsomaan sinua uudelleen.
Arki on välillä niin sekaista. Joskus oikein pysähtyy kuuntelemaan itseään ja harmistuu, kun tajuaa, miten ikävältä - liian usein - kuulostaakaan. Kun joutuu tuottamaan jatkuvasti pettymyksiä, muistuttamaan liian monta kertaa, ohjeistamaan, opettamaan, kasvattamaan. Ja kasvamaan. Kasvamaan aikuisena niihin mittoihin, joista ei ennen tiennyt mitään. Katselee noita kolmea lastaan ja miettii, miten he ovat sellaisia kuin ovat ja miten niissä kaikesta huolimatta näkee niin paljon itseään, kun vähän syvemmälle asiaa päässään kaivertaa.
Arki on joskus rasittavaa, ja arkiminä myös. Mutta kun on asettanut oman rimansa itselle sopivalle korkeudelle, niin moni ongelma ratkeaa sittenkin oman asenteen avulla. Helpottaa kummasti. Ja taas jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti