#kaikkielämäniremonttimiehet, osa 4

Ei lopu omakotitalosta projektit. (Eikä kynäilijältä hassut kirjoitusaiheet.) Tämän tarinan aiemmat osat voit lukea täältä, täältä ja täältä.


Keskiviikko, 29. marraskuuta 2017

Eilen oven taakse tulla tupsahti sähkömies. Vähän osasin onneksi odottaa, sillä mies oli ehtinyt juuri ilmoittaa, että sellainen voisi ehtiä poiketa ennen iltapäivää. Autotallista kun oli jokin aika sitten mennyt valo, ja pelkkä polttimon vaihtaminen ei tuottanut minkäänlaista tulosta.

Mutta sähkömies siis tuli ja yllätti heti aamutuimaan, ”koska sattui olemaan ihan tässä teidän nurkilla!”, kuten hän asiansa ilmaisi. Hilpeästi hörähdellen. Hieman hämmästyneenä vastasin, että sehän sitten sattuikin sopivasti - joskin jäin pikkuisen kummastelemaan, millainen sähkömies on noin hilpeä heti aamusella. Ehkäpä tykkää työstään, mikäs sen lystimpää.

Päästin autotalliin ja sanoin, että ei toimi valo tässä, mutta tuossa toisessa toimii ja että uusi kanta siihen tarvittaneen, sikäli mikäli minä näistä mitään ymmärrän. ”Vaihdetaanpa se sitten! Ja tuo toinenkin samalla!” Hilpeästi hörähdellen. Tuli siinä mieleen, että kaiketi mieheni oli pyytänyt samalla vaihtamaan molemmat, samalta aikakaudelta peräisin epäilemättä. Hilpeä sähkömies pyysi, että josko peruuttaisin kohta autoa vähän niin hän saa tikkaat paremmin tuohon kohdalle. ”Mutta vaihdanpa tämän toisen ensin!” Minä pakenin keittiön puolelle, mutta sanoin olevani siinä ihan huutoetäisyydellä. Pari minuuttia myöhemmin kuulen huhuilua ja piipahdan katsomaan, pitäisikö sitä autoa siirtää. ”Ei tarvi! Vaihdoin jo molemmat!” ”Olipa se nopeaa, kiitos!” ”I’m just delighted to help the boss!” Ajattelin, että pistänee seuraavaksi lauluksi. Kiittelin vielä ja toivottelin hyvää päivänjatkoa. Vastaukseksi sain hyvät jouluntoivotukset, ”jos ei sitä ennen nähtäisi”. (Ei muuten, ei kyllä nähdä 😉)

Mies tuli töistä kotiin ja jutteli, että kävikö se sähkömies. On kuulemma sellainen työkaverin tuttu, joka käy toimistollakin tekemässä sähköhommia. Kukaan ei vain tunnu koskaan tietävän, missä vaiheessa on tehnyt hommansa vai onko jäänyt vain höpöttämään ihmisille. Kerran oli tullut heitetyksi toimistolta uloskin, kun ei tullut lähteneeksi omasta aloitteestaan.

”En alkanut sen enempää juttelemaan hänen kanssaan”, naureskelin miehelleni. ”Hyvä niin. Olis muuten vieläkin täällä.”

Mutta autotallissa palaa nyt valo. Joulu saanee tulla. (Ai oliko mies pyytänyt vaihtamaan molemmat lampunkannat? Ehei.)

Lauantai, 16. joulukuuta 2017

Lapset tulivat pihalta sisään kantaen jotain. ”Äiti, me löydettiin pihalta takki!” Mikä ihmeen takki, ihmettelin, kunnes muistin, että pihapuustamme on joskus löytynyt yhdet kalsaritkin, joten ei yksi takki nyt vielä mitään. Mutta mysteeri siinäkin olisi selvitettäväksi.

               

Takki näytti työmiehen takilta, ja muistin, että puutarhurifirma oli kyllä käynyt edellisviikolla. Olivat olleet tekemässä syystöitä. Luntakin oli ehtinyt jo tulla useaan kertaan lehtikasojen päälle, mutta siivous oli tilattu, niin oli odoteltu. Ja kyselty - syyksi selvisi se, että lokakuisen myrskyn jäljiltä näillä seuduin oli riittänyt urakkaa ja aikatauluista oltiin myöhässä. Kävivät siis kuitenkin joulukuussa keräämässä lehdet. Ilma on ollut kolea jo marraskuun alusta saakka, pakkasiakin. Joten ihan vähän ihmetytti se, että kenelle oli tullut työn tuoksinnassa niin kuuma, että oli pitänyt takkikin riisua.

Mies laittoi viestiä puutarhurifirmaan, että olisi takki täällä odottamassa. Että jos teillä on joku Mark-niminen töissä, niin nimikoidun takin voisi poimia täältä. Kuulemma on, mutta ketään ei ole kuitenkaan näkynyt. Viikon verran olen sitä tuossa autotallissa katsellut, melko likainenkin on kun oli ehtinyt lojua säiden armoilla muutaman päivän, mutta en nyt kuitenkaan koe tehtäväkseni pestä sitä. Sen sijaan odottelen Markia. Mies sanoi, että heitetään se menemään. Mutta minä tahtoisin olla sen verran joulumielellä, että säästäisin sinne saakka. Täytyyhän Markin saada takkinsa.

Koko syksyn olen toivonut, ettei noita työmiehiä juoksisi täällä vähän väliä. Ja nyt vain odotan joka päivä Markia saapuvaksi. Ni-in.