Kylmyys hivuttautuu takin alle ja kipristelee sormia. Hymyt ovat lämpimiä. Lapset löytävät kaverinsa, kaikki on kuin ennenkin. Kaikilla on paljon kerrottavaa ja arki tuntuukin yhtäkkiä silkalta juhlalta, iloiselta äänten sekamelskalta. Lumi natisee kenkien alla, muistuttaa lapsuuden talvista. Tänne saakka olen tullut, mutta tietyt muistot seuraavat aina.
Talo on hiljentynyt. Sen lisäksi, että lapset ovat palanneet kouluun, ovat jouluvieraamme aloittaneet kotimatkan kohti Suomea ja mies palannut työmatkakalenterinsa määrittelemään järjestykseen. Kuppi teetä lämmittää käsiä ja mieltä. Kuivahtanut croissant maistuu ehkä arkiselta, mutta nokare aprikoosihilloa tekee ihmeitä.
Ilman arkea ei olisi juhlaa. Loppuvuoden tervetullut vapaajakso on tehnyt tehtävänsä ja selättänyt univelat. Kasvattanut ehkä vyötärönympärystä, mutta tammikuu tulee avuksi tomerana ja järjestelmällisenä. Moneen päivään ei ole ollut tarkkaa ohjelmaa, mikä on ollut mainiota vaihtelua. Lapset ovat nauttineet isovanhempien seurasta täysin siemauksin. Ainoan miinuksen ovat aiheuttaneet jo viikon kestäneet kiperät pakkassäät. Lumi on pysynyt maassa yhtäjaksoisesti jo useamman viikon ajan, mikä on lähes poikkeuksellista tässä ilmastossa.
 |
| Burlington City Hall |
Uusi vuosi on vaihtunut kuin varkain. Keski-ikäistä nauratti, kun huomasi toteavansa toiselle ilotulituksia katsellessaan, että juurihan me hetki sitten tässä samassa paikassa tiirailtiin. Onko muka jo vuosi taas kulunut, eikös me ihan äsken tänne vasta tultukin ja nyt tämä on jo kuudes kerta, kun vuoden vaihtumista täällä juhlittiin.
Koulun jälkeen arki on yhtä kuin kasa toppavaatteita, talvisaappaita, pipoja ja tumppuja eteisen lattialla, reppuja ja eväslaukkuja keittiön nurkalla valmiina tyhjennettäviksi. Arki maistuu tänään parmesanspagetilta ja tähteeksi jääneeltä uunilohelta.
Eikä siinä ole kyllä mitään huonoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti