Keskiviikko, 4. lokakuuta 2017
Muutamien viikkojen ajan on odoteltu hälytinkorjaajaa.
Yhdestä ovesta rikkoontui remontin yhteydessä sensori ja paikan päälle
tarvitaan näppärä korjaaja hälytinfirmasta. Sellaista ei ole helppo saada
paikalle, etenkään kun unohtelee itsekin kysellä asian perään. Tulisiko sieltä
joku heti ensi kerrasta, kun pyytäisi? Ehei. Sehän olisi vähän liiankin
yksinkertaista.
Onhan niitä nettilomakkeita, sellaisia toimiviakin
varmasti, mutta myös niitä näennäisesti toimivia. Sellaisia, joille voit
naputella ongelmasi ja pyytää ratkaisua, tässä tapauksessa käyntiä paikan
päällä. Nettilomake näyttää toimivan, mutta ei viestiin koskaan kukaan vastaa.
Meneekö viesti sitten perille vai suoraan Ö-mappiin, sen kun tietäisi.
Joku saadaan kuitenkin viimein kiinni. Alkaa selvittely
siitä, milloin tänne voisi tulla korjauskäynnille. Joku melkein jo tuleekin
viime viikolla, mutta peruu viime tingassa. Ehdottaa uutta aikaa, joka sopii.
Mutta kas - muutamaa päivää myöhemmin ehdottaa taas uutta aikaa, joka taas ei
sovi. Tai siis mies luulee, että sopii, mutta vaimo toteaakin, että eipäs
sittenkään. Koska hammaslääkäri. Vaimo ehdottaa, että jos siirretään puolella
tunnilla, niin sitten sopii.
Käyn sitten hammaslääkärissä. Juuri kun olen päässyt
kotiin, koputtaa korjaaja ovella. Avatessani oven totean, että ai, ovikello ei
taaskaan toiminut ja pahoittelen, että tulen ovelle vähän myöhässä. ”Kävin
tässä jo aiemmin, mutta ei ollut ketään kotona.” (No ei, koska hammaslääkäri.)
”Mutta selvisi, että sinulla oli jokin lääkäriaika.” (Ja mitenkäs sinäkin siitä
jo tiedät??)
 |
| Ne vanhat osat. |
Ohjaan takaovelle ja selitän, mikä on ongelma. Sanoo,
että vedetään nuo piuhat vaan poikki, nykyään laitetaan langattomia. Kaikki
käy, kunhan kuntoon tulee. Nopeasti tuleekin. Pyytää vielä imuria tai jotain,
niin saa siivottua jälkensäkin. Ojennan varrellista rikkaimuria. Alkaa imuroida
niin touhukkaasti eteistä, että tekee mieli kysyä, voisiko jatkaa keittiön
puolellekin, on tässä siivouspäiväkin tulossa.
Hyvät päivänjatkot sitten vaan. Eihän siinä kovin montaa
viikkoa mennytkään, että saatiin viiden minuutin homma hoidettua. Tekisi mieli
vinkata, että tehkää nyt ihmeessä siitä nettilomakkeesta toimivampi. Katsos kun
ihmiset tykkää, kun niihin viesteihin vastataan. Eletään sentään 2010-lukua.
Tähänkö nämä remonttitarinat päättyvät? Enpä usko.
Seuraavaksi odotellaan uusia portteja takapihan aitaan. Aidasta tulisikin monta
tarinaa, mutta jätetään se seuraavaan kertaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti