Hämmennyn, sillä paikallinen tapa noudattaa liikennesääntöjä on välillä niin nöyrä, että silkasta ystävällisyydestä tilanne saadaankin muuttumaan liikennesääntöjen vastaiseksi esimerkiksi sillä tavoin, että vasemmalle kääntyvälle annetaan tietä, vaikka oma vuoro olisikin ensin. Vastaan tulevasta autosta heilutellaan vimmatusti käsiä tai vilkutellaan valoja. Mene vain ensin, joudut odottelemaan niin kauan vasemmalle kääntymistä, kuljettaja luultavasti sanoisi, jos ääni kantaisi minulle saakka. Silloin otan käsimerkit käyttöön itsekin ja heiluttelen kiitokseksi.
Kaistan vaihtamisestakaan ei kukaan tee haastavaa vilkkaammassakaan liikennetilanteessa (eri juttu sinänsä on se, voidaanko vermontilaista liikennettä koskaan kuvata oikeasti vilkkaaksi). Riittää, että laittaa vilkun päälle - joku antaa kuitenkin pikimmiten tilaa. Ja suomalainen hämmentyy taas, vilkuilee moneen kertaan sivulle, että varmastiko tilaa tulee. Uskottava se on.
Mutta voi tässä kääntöpuolensakin olla. Toisinaan liikenne ei suinkaan sujuvoidu siksi, että ihmiset tutkailevat sitä, kuka antaa kenellekin tietä. Selkeintä olisi kuitenkin noudattaa niitä ihan oikeita sääntöjä, vaikka välillä pujahtaakin tyytyväisenä autolla sellaiseen väliin, johon ei ilman noita ystävällisyyden osoituksia olisi asiaa.
Kuvassa näkyvässä kartiossa vilkkuu soitettavaan joululauluun sopiva grafiikka. TODELLAKIN. |
Näin meillä Vermontissa. Kyllä tänne sekaan mahtuu, todellakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti