Eksperimenttejä

Kylpyhuoneen hyllyllä on muovinen rasia. Sen sisällä näkyy olevan vettä, joka on värjääntynyt oranssiksi (syystä jota en tiedä). Vedessä lilluu jotain pientä vaaleanvihreää, se on luultavasti pom-pom eli pehmeä askartelupallo. Kaiken kruunaa kuitenkin kellertävä dinosaurus, joka seisoo vedessä kaulaansa myöten. Hmm. Rasian vieressä on kaksi muovipulloa, joissa on vähän vettä ja muutama muovinen pilli. Hengitän syvään, pidän itseni kurissa. Olkoon siinä tämän illan.

- Äiti, teen eksperimenttiä! Kahdeksanvuotiaani on lainannut sanan englannista, tuskin tietää sille edes suomenkielistä vastinetta. - Äiti, tähän täytyy laittaa vettä, voinko? - Okei. Mutta kylppärissä sitten. Varovasti, ettei kaadu mihinkään. Jooko? - Tämän täytyy olla tässä huomiseen saakka. Lupaan, että se voi olla kylppärissä huomiseen. Enhän henno olla (aina) ilonpilaaja.

Jotenkin näin oli keskustelu mennyt ja eksperimentin seurauksena tuijottelin sitä kellertävää dinosaurusta, joka oli joutunut (syystä jota en tiedä) perin syvälle tuohon oranssiin, sameaan veteen. Onneksi se luultavasti on sen verran kestävää tekoa, että selviää eksperimentistä vaurioitta. Tai menettämättä väriään. 

Näinä samoina päivinä olen tehnyt kokeita itsekin. Olen (tahdosta riippumattomista syistä) testannut, voiko jo pari päivää otsalohkossa jumputtanut migreenipäänsäryn aihe hävitä sille tielleen aiheuttamatta varsinaista kohtausta. Olen ottanut maltillisesti päänsärkylääkettä, vaikka migreeniä kehotetaankin taltuttamaan riittävän suurella annoksella. Olen yrittänyt olla syömättä liikaa juustoa (hyvin vaikeaa) ja juomatta punaviiniä (helppoa, etenkin siksi, että viikonlopulta jäänyt pullonpohjallinen ei osoittautunut uudeksi suosikikseni). Olen myös yrittänyt pitää kahvin juomisen minimissä (helppoa, sillä olen harjoitellut tätä jo aiemmin). Kokeiluni tuloksena sain kuin sainkin todeta, että sen sijaan, että olisin saanut osakseni päässä rummuttavan jumbopäänsäryn, sainkin vain nelisen päivää pientä jumputusta ja yleisen pöhnäisen olon, mutta niitä voi pitää tässä tapauksessa ehdottomasti komeana erävoittona. 

Mutta. Dinosauruseksperimentin jälkeisenä aamuna tyttäreni kiiruhtaa kylpyhuoneeseen. - Nyt se on valmis! Nyt pitää kaataa vesi pois. - Varovasti sitten, jooko? huutelen keittiöstä. - Varo, ettet kaada sitä päällesi. Ja jos jotain kaatuu lattialle, siivoatko sitten pois, kiitos. - Joo, joo! kuuluu kylppäristä. Ja kohta: - Oho! Hupsista! Kuulen siivoamisen ääntä. - Äiti, pitää käydä vaihtamassa paita. Laitan tämän pyykkikoriin. Tyttö näyttää märkiä hihojaan. En ehdi kysyä, millainen tulos eksperimentistä tuli. Dinosaurus löytyy kuitenkin myöhemmin hyvävointisena olohuoneesta, joten luultavasti kaikki on mennyt sittenkin ihan hyvin. 

Tämän viikon kokeet ovat siis olleet varsin onnistuneita, joten olemme tyytyväisiä tuloksiin. Seuraavalla kerralla voin yrittää selvittää sitä, onko mahdollista pysyä viilipyttynä silloinkin kun lause "Kohta lähdetään, nyt pukemaan!" ymmärretään joko siten, että a) leikkiä jatketaan edelleen, b) juostaan yläkertaan hakemaan jotain, c) aloitetaan uusi askarteluprojekti tai d) käynnistetään kina sisarusten kesken. Voin myös aloittaa mielikuvaharjoittelun siitä, kuinka pahvilaatikossa voi nähdä aivan selvästi pehmolelun uuden sängyn, jäätelökioskin tiskin tai poniteatterin, eikä pelkästään kierrätykseen litistettävää materiaalia. 

Jatkamme siis harjoituksia. Ensi kertaan!