Palasin mielessäni hetkeksi viime joulukuun loppupuolen tunnelmiin. Osallistuin lasteni koulun nk. päätösjuhlaan, jonka loppupuolella opettajat jakavat jokaiselle oppilaalleen pienet lahjat. Ele on symbolinen, ja sen tarkoitus on palkita lapset syksyn suorituksista. Lahja on jotain pientä, mutta se on usein valittu sen mukaan, mihin juuri nämä lapset ovat osoittaneet mielenkiintoa. Seurasin seremoniaa ja kun neljä- ja viidesluokkalaisten opettaja pääsi lahjomaan oppilaitaan, jäin kuuntelemaan vielä vähän tarkemmin.
"Annan teille lahjaksi muistikirjat. Elätte nuoruuttanne sellaisena aikana, että siitä on syytä pitää kirjaa. Remember to take notes, my friends."
Suoritan tällä hetkellä kirjoittamisen opintoihin liittyvää kurssia, jonka yhtenä tehtävänä on tarkoitus tarkastella omaa päiväkirjakirjoittamistaan. Oma päiväkirjani on tämä ja tässä, sillä blogi riittää minulle tällä hetkellä muistiinpanojen tekemiseen omasta elämästäni. Sen lisäksi, että minusta on kivaa kirjoittaa teille, blogiyleisölleni, kirjoitan edelleen samalla myös paljolti itselleni. Toisinaan palaan teksteihini myöhemmin ja muistelen, miltä minusta on tuntunut, kun olen kirjoittanut jotain. Miksi olen kirjoittanut jotain. Miten olen kirjoittanut. Mitä olen halunnut sanoa ja mitä tallentaa, kun en kuitenkaan muuten myöhemmin välttämättä enää muistaisi. Blogista on tullut minulle hyvin rakas. Se on kuin hyvä ystävä.
Tammikuu on tullut. Mitä marraskuussa tässä maassa tapahtui, on tulossa todeksi nyt. Mitä se tullesssaan tuo, emme tiedä. Emme oikeasti tiedä. Mediasta voi lukea, kuinka kaksi suuren maailman johtajaa (toinen tuleva) puhuu aivan vääristä asioista. Välillä pohtii sitäkin, onkohan tällä tulevalla muutoksella vaikutusta minun elämääni, olenhan ulkomaalainen tässä maassa. Mietin myös, mitä tavallinen vermontilainen tällä hetkellä miettii. Onko turtunut ajatukseen siitä, että näin vain kävi. Miettiikö, miten tämä tulee vaikuttamaan omaan elämäänsä. Jokaisen arki kuitenkin jatkuu ja soljuu eteenpäin. Sosiaalisessa mediassa näen, kuinka ihmiset kannattavat This is not my America -liikehdintää.
Minäkin, luultavasti, toimin kuten tuo opettaja kymmenvuotiaita oppilaitaan ohjeisti - I'm taking notes. Elämmehän sellaisia aikoja.
Vermontissa yhteensä 55,72% äänestäneistä antoi 8.11.2016 äänensä parille Clinton - Kaine. 29,76% annetuista äänistä meni parille Trump - Pence. (Lähde: vtelectionresults.sec.state.vt.us/Index.html#/federal)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti