Sivumennen sanoen, yritäpäs lukea nipullinen parinkymmenen sivun artikkeleita tuoksi etukäteistiedoksi, kun lapset temmeltävät kotosalla ja jouluruokapöytäkin odottaa suunnittelua, kattamista ja valmistelua.
Sivumennen sanoen, lukeakin voit ehtiä, pätkissä ja illan hämärissä huonoilla silmillä, mutta yritäpäs sisäistää lukemasi. Jäsentää ja järjestellä, ymmärtää ja kerätä vielä omia ajatuksia asioista muistiinpanoiksi, sillä ethän niitä muuten kuitenkaan seuraavana päivänä muista.
Sivumennen sanoen, yritäpäs pitää edellisiltana illan hämärissä väsyneillä silmillä lukemasi mielessä ynnä ne ajatukset, jotka sinä lukemastasi sait ja ylöskin kirjasit, muttet enää seuraavana päivänä muistanutkaan, miksi.
Sivumennen sanoen, yritäpäs olla joulumielellä ja huoletonna, kun muistat, että sait juuri ja juuri aikaan kaksi sivua esseeseesi, kun niitä piti olla viisi, ja sitä paitsi nekin neljä päivää myöhemmin kuin itse asettamasi deadline olisi määrittänyt.
Sivumennen sanoen, kaunokirjallinen journalismi, fiktiiviset kerrontatekniikat ja ihmisen todellisuuskäsitys eivät ole niitä aiheita, jotka joululomalla aktiivisesti mielessä pyörisivät, vaikka kiinnostaviakin ovat. Ovat vain joutuneet kilpailemaan niin monen muun seikan kanssa, kuten lasten joululomailun, jouluvieraiden, ylensyömisen, ilotulitusten ja uudenvuodenskumpan kanssa, noin niin kuin esimerkiksi. Että jos jäivät toiseksi, niin hyvästä syystä.
Mutta en luovuta. Kun en luovuta.
Sivumennen sanoen. (Ja tähän hymiö. Positiivinen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti