Aika ihania

Jos ei aivan tohdi sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, niin ystävyyttä ainakin. Viime syksynä, kun kouluvuosi alkoi, oli lapsilla perhosia vatsassa, äidistä nyt puhumattakaan. Saattelin kaikki kolme lastani opintielle, heistä kaksi vieläpä ensi kertaa varsinaisen alakoulun puolelle. Pieni viisivuotias tyttäreni oli myös intoa piukassa ja odotti kovasti uusien luokkakavereiden tapaamista.

Pieni, vaalea tyttö löysi pojan. Toinen oli yhtä lailla pieni, vähän vanhempi kuin tyttö, mutta samankokoinen. Rakenteeltaan molemmat hoikkia ja ketteriä, sukkelia ja juostessaan hypähteleviä. Löysivät yhteisen sävelen aivan ensimmäisinä koulupäivinä, ja ovat siitä lähtien olleet erottamattomat.

Ensin jännitin, miten kaksosveljensä tähän uuteen suhteeseen suhtautuu. Ovathan nämä kaksi kokeneet kaiken yhdessä ja ovat kovin kiinni toisissaan, vaikka kinastellakin kyllä osaavat, luultavasti aivan yhtä lailla kuin muutkin sisarukset noin keskimäärin. Veli kuitenkin otti asian aivan mutkattomasti ja siirtyi usein joukon jatkoksi - kolmistaankin leikki näkyy sujuvan aivan mainiosti.

Nuo kaksi ovat kuitenkin vertaansa vailla. Syksyn ensimmäisessä opettajan ja vanhempien välisessä keskustelussa viisivuotiaideni opettaja sanoi kiinnittäneensä asiaan huomiota heti ensimmäisenä päivänä. He vain näyttivät löytäneen toisensa ja yhteisen sävelen. Eivät he edes kinastele keskenään. Leikkivät yhdessä, istuvat aina vierekkäin, halailevat toisiaan. Kun tyttäreni sairastui syksyllä flunssaan ja joutui olemaan pari päivää pois koulusta, oli poika kysellyt heti hänen peräänsä. Opettajan sanoin: they are so cute! Eikä hän ole kuulemma useinkaan nähnyt näin hyvin toimivaa suhdetta kahdella viisi-kuusivuotiaalla. 

Tyttö on vaalea, isosiskonsa kanssa lienevät koulun kaikkein vaaleimmat lapset liehuvine vaaleine hiuksineen ja sinisilmineen. Tuo poika on aasialainen, ihonväriltään selvästi tyttöäni tummempi, ja aivan musta hiuskuontalo on lyhyeksi leikattu. Silmänsä ovat tummat ja veikeät, hyvin aasialaisen näköiset. Tiedän, että hän on syntynyt Kiinassa - tyttäreni muistaa sen minulle usein kertoa, hänen mielestään se kuulostaa ilmeisesti hyvin jännittävältä. Luultavasti pojalle on yhtä jännittävää se, että tyttö on syntynyt "jossain kaukaisessa Suomessa".

Esikoululaisten meriaiheinen asetelma.

Taas tänä aamuna, kun vein lapseni kouluun, sain ihastella onnellista jälleennäkemistä. Olin asettumassa lasteni kanssa koulun aamupiiriin, kun poika hypähti paikalle. Hän halasi tyttöä omistavin elkein ja liukui sujuvasti hänen viereensä lattialle. Kuin olisi ilmiselvä paikka siinä, se paras. Enkä saa mielestäni sitä hymyä, joka tyttäreni kasvoille välittömästi levisi. Aika ihania.