Maanantai alkaa kyllä perinteisellä tavalla, mutta sääennustuksissa ennakoidaan jo. Koulusta lapset tekevät puolipäiväisen retken kalanviljelylaitokseen, enkä jaksa olla ihmettelemättä, kuinka usein koulun henkilökunta vaivautuu kuljettamaan kaikki viitisenkymmentä lasta jonnekin. Nostan hattua. Iloitsen lasteni puolesta, sillä kaikki pienetkin retket koulusta ovat heille suurta juhlaa. Se voi olla teatteriesitys, metsäretki tai vierailu vanhainkotiin. Uudelleen, nostan hattua. Mies on työmatkalla jo kolmatta päivää.
Maanantai-illassa on odottamisen tuntua. Eihän kouluja vielä aamulla suljeta, lumisade on alkamassa vasta iltapäivän puolella, ajattelen. Aamulla veisin lapset kouluun ja ehkä koulu suljettaisiin varmuuden vuoksi jo puolenpäivän aikaan, olen oppinut nämä varotoimet jo, ajattelen. Ennuste lupaa yhä enemmän lunta. Tyypillinen maaliskuun myrsky tulossa, ajattelen. Pohjoisen kylmä ja etelän lämmin ovat kohtaamassa. Mutta ei meille yleensä mahdotonta määrää sittenkään sada, ajattelen. Myrskyillä on tapana laantua, kun meille saakka ennättävät.
Tiistaiaamuna puhelin soi. Koulu on suljettu. Lumisateen pitäisi alkaa jo aamupäivällä, ja kymmeneltä havaitsen ensimmäiset lumihiutaleet. Pitkään paljaana ollut maa alkaa peittyä lumen alle, sade sakenee entisestään, tuuli yltyy. Lapset juoksevat talossa ympäriinsä, kurkkivat välillä ikkunoista. Äiti, saako mennä ulos?? Mennään vähän myöhemmin, antaa sataa ensin, kyllä siellä kohta töitä riittää. Pukeudutaan iltapäivällä ulkoilua varten, kymmenen minuuttia, että saadaan kaikille tarpeeksi umpinaista vaatetta ylle. Äiti, haluan sinisen lumikauhan! Se on lumikola, poikani. Äiti, punainen lumilapio! Kolaamme, lapioimme, kyllä sitä riittää. Viidentoista minuutin kuluttua ensimmäinen kyllästyy. Äiti, haluan mennä sisälle! Selvä, mene vain. Tuisku piiskaa päin kasvoja. Sormia palelee. Iltapäivä vasta, sadetta on saatu ehkä viisi tuntia tähän mennessä. Se saattaa kestää vielä vuorokauden, muistelen. Tiistai-iltana puhelin soi uudelleen. Koulu on suljettu keskiviikkonakin. Tämän arvasin kyllä. Nukkumaan mennessä ajattelen sitä, millaiseen lumikaaokseen herään.
Keskiviikkona vilkaisen ulos heti ensimmäisenä. Takaovesta ei ulos ole edes asiaa, tuisku on puhaltanut lumen ovea vasten. Terassilla taisi olla jotain tavaroitakin, mutta en muista mitä. Vain grilli ja pöytäryhmä näkyvät enää. Virallinen lukemakin löytyy: aamuun mennessä 28,7 tuumaa. Se on noin 73 cm. Ja vieläkin sataa. Taas mennään lumitöihin, hiki tulee, kun heittelen lunta kinosten päälle. Kolalla pääsee eteenpäin puolisen metriä kerrallaan. Myrskyn tuomaksi lukemaksi tarkentuu n. 30 tuumaa, joka on n. 76 cm.
Torstaiaamuksi saavat sentään tiet ja koulut jo auki. Aurinko on tullut esiin ja joka paikassa on valtavia lumikinoksia. Vien lapset kouluun, pääsen viimein kauppaan. Haen lapset puolenpäivän aikaan pois, sillä opettajilla on iltapäivällä muuta ohjelmaa.
Perjantaina normaalia kouluohjelmaa ei myöskään ole, sillä opettajat tapaavat vanhempia keskustelujen merkeissä. Pakkaan lapset aamulla autoon ja pudotan heidät keskustelujen ajaksi koulun järjestämään playday-päivään. Tämä palvelu toimii hienosti. Viikonloppukin häämöttää jo.
Perjantai-iltana ovella rapisee viimein. Seitsemän päivää kestänyt työmatka on suoritettu. Istun keittiössä kirjoittamassa opiskeluanalyysiä, joka on jäänyt hieman huonolle hoidolle tällä viikolla. Rakas, kolasin jo. Kolasin muuten hullun lailla. Avasin suihkun lattiakaivonkin juuri, meni nimittäin tukkoon. Pienimmäisellä on kuumetta 39,5 astetta, esikoinen valitti päänsärkyä.
Ihanaa, kun olet kotona taas. Is it wine o'clock?
Siellä päin tuleekin sitten lunta kerralla ihan kunnolla ;-)
VastaaPoistaEn ihmettele, että koulut ym. suljetaan. Kevättä täällä Suomessa kovasti jo odotetaan ja terminen kevät on jo kuulemma alkanut :-)
Mukavaa kevättä sinne!
Terveisin, Johanna