Herkkuputkessa

Tietäähän ne kesät, ja lomat. Sellaisia herkuttelun aikoja, ettei oikein mitään rajaa. Jäätelöä syödään niin paljon kuin sielu sietää ja grilliherkkuja tirisee tiheään. Tapanamme on matkustaa joka kesä kolmen viikon lomalle Suomeen ja sinä aikana nähdään luonnollisesti paljon sukulaisia ja ystäviä. Ja istutaan monet kerrat kahvipöydässä maistelemassa suomalaisia herkkuja. Ja sitä jäätelöä, jäätelöä, tietenkin.

Kesän jälkeen tulee syksy, koulukin alkaa taas ja siinä samalla kutsut kavereiden syntymäpäiville lisääntyvät. Synttäreillä (tietenkin) herkutellaan, kakkua on pakko saada ja karkkiakin pääsee maistamaan. Olemme onnistuneet pitämään lapset melko etäällä karkeista siitä yksinkertaisesta syystä, että emme syö niitä juuri itsekään. Suklaan päälle ymmärtävät kyllä, se kelpaisi milloin vain. Saa sitä toisinaan jälkiruoaksi, mutta joka päivä ei syödä jälkiruokaa.

Meiltä jäi väliin syyskuun lopulla yhdet syntymäpäiväjuhlat, mutta herkkukiintiötä paikkailtiin kyllä heti halloweeninä. Keräilykassien sisältöä tutkittiin moneen kertaan, kaikki saalis nosteltiin pöydälle ja siitä valittiin ensin makoisimmat. Kerralla ei saanut kaikkea syödä, ja riittihän niitä useamman päivän jälkiruoka-annoksiksi. Halloweenista liu'uttiin sujuvasti marraskuun lasten syntymäpäiväjuhliin ja sitten tulikin kiitospäivä, minkä jälkeen lennähdimme lomalle Floridaan ja niin - saahan lomalla vähän herkutella. Lämmintäkin riitti ja jäätelö kuuluu kesäsäähän, eikö niin. Ja sitten tulikin joulukuu.

Niin, joulukuu. Juhlimme esikoisen syntymäpäiviä jo vähän etuajassa kuun alussa, melkein heti Floridasta palattuamme. Siitä sitten sujuvasti kohti oikeaa syntymäpäivää, toki silloinkin syötiin kakkua, etenkin kun saimme isovanhemmat vieraaksi ja pappakin juhli samoihin aikoihin syntymäpäivää. Syyskauden päätökseksi preschoolilla juhlittiin vuoden pimeimpänä päivänä valoa, ja syötiin sen jälkeen - kakkua. Ja tarviiko sitten enää mainitakaan, että joulu oli jo ihan ovella. Joulutortut ilmestyivät kuvaan, tietenkin.

On syöty muutakin kuin torttuja. Monenlaista jouluruokaa ja kaikenlaista muuta hyvää. Suklaajälkiruokia, hedelmätorttua. Suklaakarkkeja niistä perinteisistä suomalaisista rasioista ja jotain tikkunekun näköisiä lahjaksi saatuja leivonnaisia. Mitä lie, mutta makeita joka tapauksessa.

Tällainenkin saatiin aikaan, mutta tunnustaa täytyy, että löytyi sattumalta kellarin kaapista. Jäänyt viime vuonna avaamatta tyystin. Valmistalo, oikea pakettiratkaisu. Ei tarvinnut hermoilla seinien kestävyydestä, sillä vain koristelu puuttui. Käytimme lasten kanssa kaikki kuorrutustuubilliset, joita kaapista vain löytyi. Tiedän, se myös näyttää siltä. Mutta on ainakin värikäs! Ja selvää on, että tätä ei taatusti syödä.

Joulu on tuntunut pitkältä, liekö syynä se, että samaan syssyyn on vietetty vielä viikonloppua. Kuvittelen myös, että tänä vuonna on sittenkin ollut joulun tienoilla yhtäkkiä yllättävän paljon aikaa, sillä vieraina ovat isovanhemmat ovat tuplanneet aikuisten määrän taloudessamme. Tai sitten, ehkä en ole yrittänytkään tehdä mitenkään kovin paljon. Sillä en minä sittenkään aina niin tarkka ole, vaikka joskus pikkutarkaksikin tunnustaudun.

Tänään sunnuntaina poikkesimme mieheni kanssa iltapäivällä kaupungille. Paikallinen, rento crepe-paikka oli nappivalinta iltapäivän pysähdykselle. Mansikoita ja kermavaahtoa, kuppi kuumaa cappuccinoa, hyvää seuraa. Aika täydellinen setti.

Tästä jatkamme kohti arkisempaa tammikuuta. Kunhan nyt ensin juhlistamme vielä esikoisen syntymäpäiviä kerran jälkikäteen, sillä hänen paras ystävänsä ei päässyt joulukuun juhliin ja vietämme uuden vuoden jälkeen mini-syntymäpäivää heidän perheensä kanssa. Ja niin, sitten taitaakin olla aika juhlistaa tämän ystäväperheen tyttären syntymäpäivää. Joten, herkkuputken katkeaminen saattaa sittenkin kestää vieläkin pidempään. Who cares.