Joku työihminen

- Taitaa tulla ensimmäinen joulu, kun me ei saada lahjoja. Seitsemänvuotiaan äänessä on haikeutta, pettymystäkin, mutta rauhallisesti hän tuntuu asian ottavan. Jouluaattoillan odotetuimman vieraan saapuminen nimittäin kestää, vaikka olemme jo rientäneet yläkerran lastenhuoneen ikkunaan tarkkailemaan tilannetta ja meille on kerrottu, että joulupukki on luultavasti jo aivan nurkan takana. - On se varmaan ehkä jo lentokentällä, toteaa esikoinen kuitenkin hetken asiaa tuumailtuaan. Täytyyhän joulupukin tänne lentämällä tulla, ei kai muuten ehtisi Suomesta saakka.

Tämän ulkosuomalaisperheen joulun vietto noudattelee kotisuomalaista tyyliä etenkin siinä mielessä, että joulupukkia odotellaan ovelle aattoiltana, eikä lahjoja tarvitsekaan odottaa joulupäivän aamuun saakka kuten täällä yleensä. Joulusukkiin oli jotain sujahtanut jo aattoaamuun mennessä, ja jännitys oli jo aamuvarhaisella käsinkosketeltava. Tänä vuonna olemme saaneet jouluvieraiksi isovanhemmat, ja seitsemänvuotiasta oli hieman mietityttänyt, kuinka joulupukki voi tietää, että he ovatkin jouluna täällä eivätkä Suomessa. Jos vaikka lahjat menisivätkin väärään osoitteeseen.

Ja tuleehan se odotettu vieras viimein. Kolme innokasta juoksee portaita alas ovelle ja me muut perässä. Pappa on ehtinyt ilmoittaa etukäteen, että häntä joulupukki vähän pelottaa ja että hän saattaa mennä piiloon. Kukaan ei tuossa jännityksen tohinassa ehdi (ehkä) miettiä, oliko pappa ehtinyt piiloutua, vaan kaikki mielenkiinto kohdistuu tähän vieraaseen. Lahjasäkkejä näkyy mukana olevan, ovella on muutama pahvilaatikkokin, jotka eivät kaiketi ole mahtuneet säkkeihin. Joulupukki tulee kynnyksen yli ja jututtaa lapsia, joista jokainen vastaa sujuvasti olleensa kiltti. Onneksi. Tässä vaiheessa olisi ikävää joutua tilille tekemisistään, jos niissä jotain moitittavaa olisi. Ehkä on sittenkin hyvä, ettei joulupukki ihan kaikesta tiedä eikä kaikkea kuule. Joka tapauksessa, kaikki saavat lahjoja, riittävästi. Joten riittävän kilttejä olemme epäilemättä olleet.

Joulupukki hyvästellään (varmuuden vuoksi) aika nopeasti, onhan hän kiireinen, sillä tälläkin mantereella on varmasti vielä koko yöksi hommaa edessä. Olohuone täyttyy kiljahduksista, rapinasta ja paperien repimisestä, yhtäkkiä joka paikassa on jotain uutta ja kaikkea pitää kokeilla, avata, testata ja tunnustella.

- Joulupukki oli varmaan pappa, toteaa neljävuotias poika jonkin ajan kuluttua tomerasti isälleen. - Eihän se pappa ollut! toteaa (ihmettelee) isä. - Se oli varmaan joku isin työihminen. - Työihminen? - Kun sillä näkyi sellainen raitapaita (=kauluspaita). - Ei se kyllä ollut kukaan isin töistä. Kyllä se oli joulupukki! toteaa isä samalla kun ajattelee, että taisi olla viimeinen tällainen joulu meillä.

- Sillä joulupukilla oli kyllä papan ääni! ilmoittaa neljävuotias tyttö hetken päästä kahvipöydässä suklaata mutustellessaan. - No, kyllä joulupukki on jo vanha mies, ja vanhoilla miehillä on sellainen vanhemman miehen ääni, pappakin on jo vähän vanhempi mies, kiiruhtaa äiti selittämään, jotain, kun jotain pitää keksiä, nopeasti. Tyttö katselee mietiskellen, ja hymyilee.

Joulu on sujunut onnellisesti, kaikki saivat lahjoja ja olivat niihin tyytyväisiä. Ruokaa on ollut riittävästi, ja edelleen tapaninpäivän iltana jääkaapista voi löytää kaikenlaista. Iltaisin uni on tullut jälkikasvulle nopeasti ja aikuisilla on aikaa istahtaa sohvalle kaikessa rauhassa. Tänä vuonna joulu tuntuu pitkältä, sillä kun joulupäivän jälkeen seuraa viikonloppu, on se täkäläisittäin pitkä vapaa. Muussa tapauksessa arki kutsuisi työssäkäyviä heti 26. päivä.

Ulkosuomalaista mietityttää, että onko joulun viettokin muuttumassa. Tai ainakin se tunne siitä, mitä jouluun kuuluu ja kuinka kauan sitä kestää. Kuinka aaton arkisuus tuntuu jo aivan normaalilta (silloin täällä on vielä yleisesti työpäivä, joskin se voi olla normaalia lyhyempi) ja joulupäivän jälkeen ei ihmetytä, että yhtäkkiä kaikki on taas kuten ennen. 

- Joulupukki, vanha ukki, käypä tänne, emme pelkää, kuuluu lastenhuoneesta lauantai-iltana. Neljävuotias poika nukkuu jo, mutta kaksossiskoa vielä laulattaa. - Tule, tule, joulupukki, täällä on kilttejä lapsia, soveltaa tyttö itse, kun laulun oikeat sanat ovat hukkateillä. Osaavat sentään suomenkielisiä joululauluja, nämä pikkuiset Ameriikan suomalaiset. Joille ensi joulu tulee olemaan vähän erilainen, se kävi nyt tänä vuonna ilmi.

Ensi vuonna nimittäin, ei pappa eikä isi piiloudu yhtään mihinkään, kun joulupukin on aika tulla. Ei nimittäin menisi läpi.