Lämpöä, lämpöä!

Lämpö tuntuu vieläkin vähän. Jollain lailla muistikuvien kautta, sillä vasta tänä aamuna jätimme Floridan taaksemme ja käänsimme kurssin kohti arkea. Vermont otti vastaan syksyisen koleana, vieläkään ei talvi ole varsinaisesti alkanut, jos siis säätilaa seurailee. Tuuli tuntuu kyllä kylmältä ja kesätakissa ja tennareissa oli vähän vajaa olo, kun lentokenttärakennuksesta astui ulos. Mutta jotain jäi mieliin lämmittämään.

Toisin kuin viime vuonna, oli säänhaltija meidän puolellamme tällä pienellä lomalla, sillä lämpötila kieppui mukavasti 25 ja 30 celsiusasteen välillä joka päivä. Pienet iltapäiväkuurot eivät ilmaa viilentäneet, ja ehkä kaikkein ihanimmalta tuntui se, että illan pimetessäkin hellemekko ja sandaalit olivat kelpo asu, vieläpä näinkin viluiselle kuin minä. Silloin tuntuu siltä, että tuohon lämpöön voisi aika helposti tottua, vaikka Vermont onkin vallan kelpo paikka asua. Niin kelpo, että monessa suhteessa en vaihtaisi näitä pohjoisen seutuja mihinkään.

Aamut lähtivät käyntiin ripeästi, sillä kun kolme 4-6-vuotiasta päättää aamulla hotellihuoneessa herätä aikaisin, heräävät kaikki aikaisin. Lomatekemisissä on se mainio puoli, että rutiinit voi jättää minimiin ja keskittyä tekemisen keksimiseen. Iltapäivällä teimme aina sen mittaisen kurvin takaisin hotellille, että ehdimme päästää lapset pulikoimaan ja sen jälkeen vielä kylvyn kautta syömään varhaista illallista. Me pidämme myös myöhäisistä illallisista, mutta tässä lapsiperheessä homma vain toimii parhaimmin siten, että illallinen syödään ajoissa ja jälkikasvu saadaan hotellin lakanoihin uinumaan siinä määrin ajoissa, että kenenkään väsymys ei ehdi kasvaa niihin yliväsymyksen mittoihin, jolloin kenelläkään ei ole enää kivaa.

Sanottakoon, etten ole noin yleisesti suuri kaupallisuuden ystävä. Mutta olimme tehneet päätöksen, että yhtenä päivänä suuntaamme lasten ykköskohteeseen, Disney Worldiin tietenkin. Sillä ymmärränhän minä, että Mikki Hiiri kiehtoo. Meillä oli oikein hauska päivä yhdessä noista Disneyn ihmemaista. Saattaa kuitenkin olla, että olimme suurin piirtein ainoat, jotka eivät kantaneet puistosta krääsää ulos. Kävimme kyllä seuraavana päivänä lasten toiveesta Disney-kaupassa, josta jokainen kolmesta sai valita jotain. Meillä asuu nyt kaksi pehmoa lisää, sekä yksi radio-ohjattava Mikki-auto. Ja aika onnellisia omistajia.

Ja aika näyttävä tuo Disney-linna oli.

Etelässä lomailu on kivaa, tottakai. Ravintolassa saa syödä joka päivä, jäätelöä syödään enemmän kuin sielu sietää ja uimavesi on lämmintä kuin linnunmaito. Mutta kun tykkää arjestakin, on paluu sittenkin helppo. Kotiruoka maistuu tavallistakin paremmalta ja tutut nurkat ovatkin ihania ja turvallisia. Ensimmäinen koti-ilta kotiinpaluun jälkeen on kaaosmainen ja pyykkivuoren harjanne korkea, mutta pala palalta homma lähtee taas käyntiin. Koulureput ja eväslaukut odottavat jo huomista eteisessä.

Mutta se lämpö, se läikähtelee päälleni yhä uudelleen. 

Taidan muistella sitä taas huomisaamuna, kun kiskon päälleni paksua takkia ja villahanskoja. Tästä se taas lähtee!