Naapuri pysähtyi jututtamaan meitä viikko, pari sitten, tapansa mukaan. Jos sattuu pihamaalle yhtäaikaa, saa varmasti juttuseuraa naapurista. Kyselee, kiinnostaako vaaliasetelma, vaikka emme voikaan äänestää. Näen ilmeestä, että vaaliteema kiinnostaa, aika laillakin ilmeisesti. Sanoo olevansa republikaani, mutta se olisi ollut aika selvää sanomattakin. Ei äänestäisi Hillarya missään tilanteessa, ja ihmettelee Sandersin suosiota. Mieheni sanoo kuulleensa ABC-kannattajista; Anyone But Clinton. Olemme tainneet löytää sellaisen, tai ainakin nyt oman puolueensa hyvin uskollisen kannattajan. ABC taitaa olla aika yleinen ilmiö joka tapauksessa.
Välillä tuntuu kuin loanheitto olisi vaalien ykkösasia. Ehdokkaista kaivellaan esiin kaikki mahdollinen, ja luurankoja taitaa löytyä useammastakin kaapista kolinaksi asti. Vermontin oma poika, Bernie Sanders, ei ole säästynyt hänkään yhtään sen enempää - esim. vaimon rahasotkut yliopistomaailmassa on kaiveltu esiin. Pelin todellisuudesta ja sen kovuudesta kertoo ehkä jotain sekin, että Sandersinkin talon ympäristössä päivystää lukuisia salaisen palvelun autoja. Mutta on iso maailma, kova peli, normi käytäntö. Vaikka on pikkuinen Vermont.
Mutta ei Bernie ole luovuttanut. Hän pelaa peliä niin kauan kuin sitä riittää. Tämä on kuitenkin hänen viimeinen presidenttitaistonsa, sillä ikää on jo sen verran, että seuraaville kierroksille sitä on jo liikaa.
Hillaryn kannattajia on Vermontissa vähän. Rouva on perusvermontilaiselle liian elitistinen, ja sitä paitsi, Sanders on toki oman kylän poikana kerännyt täällä aimo potin äänistä.
Tyytymättömyyttä on ilmassa, niin Vermontissa kuin muuallakin. Siitä on ammentanut Trump ja onnistunut täälläkin jossain määrin, luultavasti paremmin kuin kukaan oli osannut joskus aavistaa.
Farssi jatkukoon, sillä siltähän tämä vaikuttaa. Marraskuuta kohti mennään.
P.S. Kuvien nallet on kuvattu Vermontin omalla nalletehtaalla (Vermont Teddy Bear Factory). Oikein sympaattinen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti