Siinä on kesäloman tahti!

Laskeskelen, että kesäloma on alkanut, vaikkakin oikeasti lomalla on vain esikoisemme. Pitkän syksyn, talven ja kevään jälkeen koulu on siirtynyt lomakauteen, joskin kesäleiritoiminta on sielläkin alkamassa muutaman päivän kuluttua. Vaikka esikoinen nyt nauttiikin pitkistä, vähemmän aikataulutetuista päivistä, osallistuvat viisivuotiaat kaksosemme kuitenkin preschoolin kesäkauteen vielä kesäkuussa muutamana päivänä. Teimme tällaisen päätöksen siksi, että tuon preschoolin toiminta on niin mielekästä ja lapsille innostavaa - ja siksi, että kaksosemme yksinkertaisesti rakastavat kouluaan. He pääsevät luontoretkille ja uimaan ja saavat syödä eväänsä ulkona ja leikkiä koulun puutarhassa ja pihamaalla mielin määrin - joten en minä heidän innostustaan yhtään ihmettele. Sitä kaikkea hauskuutta ehkä vain vähän kadehdin.

Niille päiville, kun kaikki ovat kotona, on kyllä sadellut ehdotuksia. Voidaanko me mennä jäätelökioskille/uimaan/kirjastoon/akvaarioon/McDonaldsiin ja niin edelleen, niin edelleen. Kaikkien mielestä kesä on parasta aikaa, kun voi laittaa kesäkengät jalkaan ja lippalakin päähän ja hilpaista ulos. Eihän äiti tarvita takkia? Äiti, laitetaanko aurinkorasvaa? Äiti, voiko mennä potkulautailemaan? Äiti, voiko piirtää liiduilla ulkona? Äiti, syödäänkö jälkiruokaa ulkona? Äiti, voiko puhaltaa saippuakuplia? Äiti, minä menen keinumaan!

Ja minä selaan tapahtumakalentereita. Vielä ehtisimme käydä kerran tuolla leikkistudiolla, vaikka sadekuuropäivänä, ja kirjastolla on kesäohjelmaa lapsille lähistöllä sijaitsevalla puutarhalla. Esikoisen kanssa on hyvä käydä vähän pidempi pyörälenkki sillä aikaa kun kaksi nuorempaa ovat preschoolissa. Ja ilma on kuin linnunmaitoa - aamusta iltaan lämmintä, lämmintä, lämmintä. Viluinen ihminen kiittää.

Siinä samalla, aina jossain välissä, valmistan itseäni ajatukseen, että Suomi-loma on kohta käsillä. En pakkaa turhan aikaisin, siitä yksinkertaisesta syystä, etten erityisesti pidä pakkaamisesta. Joka vuosi on mukaan tullut riittävästi tavaraa, useimmiten liikaakin. Yritän järjestellä asioita ja taloa siihen malliin, että olemme useita viikkoja poissa. Meillä on kuitenkin erinomainen talovahtipalvelu käytössämme, mikä on erittäin käytännöllistä.

Kesälomamatkan jälkeen tiedossa on uudet kujeet: esikoinen pääsee koulun järjestämille leireille, joissa aiheena on esimerkiksi taide ja luonto sekä keijut, taikuudet ja supersankarit. Viisivuotiaamme pääsevät kokeilemaan kesäleiritoimintaa viikon mittaiselle puolipäiväiselle taideleirille sekä osallistumaan vielä muutaman päivän ajan preschoolin kesätoimintaan. Ohjelmavapaitakin viikkoja mahtuu vielä loppukesään, sillä koulu alkaa täällä vasta syyskuussa.

Mutta Suomi kutsuu siis pian. Yötön yö tulee valvottamaan kulkijaa monestakin syystä, mutta otamme sen kaiken vastaan. Loman aikataulu on tiivis, mutta ei se liiemmin haittaa. Lapset tulevat ajautumaan jäätelö- ja kahvipullaähkyyn ja joku keski-ikäisempi saattaa syödä liian monta karjalanpiirakkaa. Mutta sellaista sattuu, ja se on sen kaiken arvoista.

Siinä siis kesäloman tahti. Koko kesä menee aina nopeammin kuin uskoisikaan, mutta ajan kuluminen kuin huomaamatta on kai tällainen ikään liittyvä juttu. Niin me tultiin just sieltä Suomesta... jaa että pitäiskö mun taas alkaa pakkaamaan?