Äiti, minulla on kaksi omenansiementä. Voinko mennä ulos istuttamaan ne?
Tyttö laittaa kengät jalkaansa ja lippalakin päähänsä. Viilettää ulos ovesta, takapihalle, kukkapenkkien suuntaan. Näpertää jotain, ja viilettää takaisin.
Ovenraosta kuuluu: Voinko saada vettä, että voin kastella niitä? Pyydän tuomaan kastelukannun. Your wish is my command, kuulen hänen huikkaavan. Naurattaa. Miksihän en kuule tuota useammin, esimerkiksi silloin, kun pyydän häntä keräilemään tavaransa kasaan iltaisin.
Kastelukannun kanssa hän viilettää takaisin kukkapenkkien luo. Kastelee istutustaan. Jos joku häntä vielä lannistaakin, en se aio olla minä. Äiti, siitä voi kasvaa iso omenapuu ja sitten me saadaan omenoita!
Pieni luonnonystäväni ja kasvitieteilijäni. Tuntee kohta enemmän kasveja kuin äitinsä ja kirjoitti jo vuosi sitten kirjan kasvin eri kasvuvaiheista. Tarvitsi silloin vielä apua kirjoittamiseen, mutta muistan hänen sanelleen sana sanalta, mitä kirjaan pitäisi kullekin sivulle kirjoittaa. Englanniksi, sillä se on hänen koulukielensä.
Faktoja satelee päivittäin. Mom, did you know that also leopards and cheetahs are cats? Mom, the difference between butterflies and moths is that...
Tuo seitsemänvuotias voi ohittaa minut kasvituntemuksessa kyllä, mutta että kohta englannin kielessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti