Autoilun ihmemaasta päivää

Eikös sanota olevan muodikasta, että joskus menee mukavuusalueensa ulkopuolelle? Ajattelin kokeilla sitäkin, eli tänään vähän tarinaa amerikkalaisten kulkupeleistä. Juttu voisi kertoa melkein pelkästään autoista, sillä kenellekään ei liene yllättävä tieto, että oma auto (tai useampi) kuuluu amerikkalaiseen elämäntapaan erittäin kiinteästi. Pitkiäkin matkoja sillä näyttävät jotkut taittavan (vaikkapa siitä päätellen, että katukuvassa näkyy välillä jopa läntisten osavaltioiden tai vaikkapa Alaskan rekisterikilpiä), mutta pitkille matkoille valitaan kuitenkin usein myös lentokone. Junaa ja busseja käyttävät harvemmat, mistä johtuen esimerkiksi junaverkko on käsittääkseni suorastaan huono. Busseista osaan sanoa sen verran, että kaupunkibusseja näkyy meiltä katsottuna lähimmillään ostoskeskusten ja lentokentän liepeillä, meiltä usean mailin päässä. Koskaan en ole nähnyt sellaista täällä meillä saakka, joten oletan, etteivät kulje tänne saakka. Eli meiltä kun on matkaa lähimpiin ostoskeskuksiin ja palveluihin muutaman mailin verran, niin se matka on taitettava autolla. 

Jos katselee katukuvaa tarkemmin, voisi luulla, että paikallinen Subaru-kauppias olisi kaupunkiseudun rikkaimpia. Subaruja on kaikkialla, koko ajan, erityisesti Outbackeja. Toinen tavallinen on Toyota Camry, joita näkee joka päivä (olen luullakseni siinä uskossa, että Camry on USAn myydyin henkilöauto, sitä enemmän myydään kyllä Fordin ja Chevyn pickupeja, eli se on kolmanneksi myydyin siltä kantilta katsottuna). Myös Prius on tavallinen näky tässä osavaltiossa. Yleiskuva on joka tapauksessa sellainen, että kaikenkokoisia autoja näkyy, eli ns. suurikokoisten autojen määrä ei ole erityisen suuri, vaikka tokihan niitä kuvassa paljon myös on. Vermontissa esimerkiksi suhde henkilöautojen ja pickupien välillä on 60/40, siis henkilöautojen eduksi. Vertailun vuoksi - joissakin keskilännen osavaltioissa voi suhde olla jopa 30/70, pickupien hyväksi.

Mutta on muuten yksi asia, jota minä en autoiluun liittyen tässä maassa ymmärrä. Se on puskuritarrojen määrä. Niillä nähtävästi halutaan kertoa kanssakulkijoille, mitkä asiat kyseiselle kuljettajalle ovat tärkeitä. Ne voivat kertoa jotain poliittista tai uskonasioihin liittyvää, mutta sen lisäksi ihan mitä vain muutakin. Vai mitäs sanotte tästä, jonka bongasin jokin aika sitten erään pickupin puskurista: My wife keeps telling me I never listen to her. Or something like that. :) Nokkela kaveri, vai? Puskurissa voidaan kyllä kertoa myös esimerkiksi lasten saavutuksista opinnoissa. Miten minusta tuntuisi kuitenkin vähän hassulta, jos vanhempani Suomessa laittaisivat autonsa perään tarran, jossa lukisi, että heidän tyttärensä on käynyt Tampereen yliopistoa. Wow.

Eivät ne kaikki aivan tältä näytä, mutta näitäkin näkee.

Mutta tällaista kulkupeliä näillä main saattaa joskus nähdä. Sen rekisterikilven teksti on valittu siksi, että se oli tässä osavaltiossa vapaana. Ja siksi, että erikoiskilven teettäminen täällä maksaa n. 25 dollaria. Believe it or not.

P.S.  On me vähän tätä puskuritarra-asiaa joskus pohdittu. Nimittäin sen verran, että jos meidän autossa olisi jostain syystä puskuritarra (en kylläkään pysty kuvittelemaan miksi), siihen olisi tekstikin valmiina. I hate bumper stickers.