Tuomisia ja viemisiä

Kaikki, jotka asuvat useampitasoisessa kodissa, tietävät, että yläkerrassa on usein tavaroita, joiden kuuluisi olla alakerrassa ja päinvastoin. Moni tunnistaa myös sen, että yläkertaan menossa olevat tavarat löytävät usein välietappinsa portaikosta, josta ne poimitaan seuraavan kerran ylös mennessä (jos jaksetaan). Ainakin meidän pikkulapsiarjessamme tavaraa on jatkuvassa liikkeessä kerrosten välillä, ja hyvin harvoin kuljen portaissa niin, etten kuljettaisi jotain mukanani. Nyt kun meillekin on kevät viimein tuonut kunnon kuravaatekelit, olen taas saanut muistutuksen siitä, miten epäkätevää on kuljettaa kuravaatteita eteisestä kokolattiamatolla päällystettyjen portaiden kautta yläkerran kodinhoitohuoneeseen pestäväksi. Mutta kun me tuon hyytävän kylmän talven jälkeen olemme kevään tänne saaneet, niin en valita, en!

Mutta mitä minä tänne oikein olen tuonut? Vaikka mitä, sellaistakin, jota en täällä todellakaan olisi tarvinnut. Hieman hassulta tuntui aikoinaan purkaa muuttolaatikoista tyhjiä jäätelörasioita, jotka olivat edellisen asunnon keittiön kaappien periltä ilmeisesti löytyneet. Muuttomiehet olivat näköjään olleet sikäli tarkkoja, että niistäkin purkeista lähes jokainen oli pakattu nätisti omaan pakkauspaperiinsa. Tulivat siis ainakin ehjinä perille rapakon ylitse! Mainittakoon vielä, että jonkin verran oli myös särkynyttä tavaraa, joten ihan aukotonta ei pakkaustarkkuus kuitenkaan ollut. Mutta miksi siis toin tänne niitä rasioita? Ihan siksi, etten kertakaikkiaan ehtinyt käydä edellisessä asunnossa jokaista kaappia läpi ennen kuin muuttofirma tuli suorittamaan tavaroiden pakkaamisen. Olihan minulla kyllä montakin kuukautta aikaa tehdä se, mutta puolustaudun sillä, että huolehdin samalla yhdestä leikki-ikäisestä ja kahdesta vauvasta, joten ihan mahdottoman paljon luppoaikaa pakkaamista varten ei siinä vaiheessa jäänyt. Siitä syystä meillä makaa kellarissa tälläkin hetkellä karkeasti arvioiden muutama kymmenen laatikkoa, joissa on... 'jotain'. Jokaiseen laatikkoon on kurkattu, mutta niistä moni suljettiin saman tien uudelleen. Niistä olisi kyllä voinut vetää yli tekstin 'USA' ja korvata yksinkertaisesti tekstillä 'Finland'. Tällä hetkellä en pysty yhtään muistamaan, mitä ne sisältävät, joten mitään kovin tärkeää se ei voi olla.

Mutta mitä minä toin tullessani, kun muutin tänne? Toin seikkailunhalua, kaipuuta kokeilla asumista ulkomailla, uteliaisuutta, kiinnostusta uuden etsimiseen. Toin minän, joka tykkäsi monesta asiasta kotimaassaan, mutta kaipasi kuitenkin jotain uuttakin elämäänsä. Toin minän, joka oli aina halunnut muuttaa ulkomaille joksikin aikaa. Toin rohkeutta, jota en tiennyt itselläni edes olevan.

Ja mitä minä vien mennessäni, kun täältä lähden? Vaikka en sitä vielä tiedäkään, niin toivon vieväni monta tärkeää kokemusta, lisääntynyttä itsevarmuutta, rohkeutta astua uusiin tilanteisiin. Luultavasti myös kohentunutta kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta, avarakatseisuuttakin, uusia näkökulmia asioihin. Mutta sen lisäksi toivon, että tämä paluumuuttaja on silläkin hetkellä tyytyväinen niihin ratkaisuihin, joita tekee. Ja on rohkea ottamaan vastaan nekin asiat, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ja kuitenkin vielä rohkeampi ohjaamaan elämäänsä haluamaansa suuntaan, silloin kun se mahdollista on.

Näitä portaita, joka päivä, ylös ja alas. Aina vien jotain mukanani, aina tuon jotain tullessani. Mutta elämässäni portaat eivät kulje vain ylös ja alas, ne kulkevat lisäksi moneen eri suuntaan, ja jos minä voin, minä valitsen, mikä reitti niistä on sopivin. Tämä suunta, johon nyt olen kulkenut, on hyvä. Ja annan itseni nauttia siitä nyt, sillä sehän on olennaista, eikö vain?