Sopivasti suojellen

Jokainen vanhempi haluaa suojella lastaan. Keskosäitinä olen kuitenkin useita kertoja kohdannut myös sen yllättävän, hieman ristiriitaisenkin, tunteen, jolloin suojelunhalu on valtavan suuri, mutta takaraivossa takookin yhtä aikaa toisenlainen ajatus: autanko, suojelenko liikaa? Hento keskoslapsi tarvitsee valtavan paljon suojelua elämänsä alkuvaiheessa, mutta kun aika kuluu ja lapsi kehittyy, päätyy yllättävän usein ajattelemaan, onko kuitenkin parempi, että teen toisin, vaikka ensireaktioni minulle toisin viestittääkin.

Kun lapsi yrittää pukea itse, anna hänen pukea, vaikka itse tekisit sen paljon nopeammin. Kun lapsi opettelee polkemaan pyörällä, eivätkä voimat meinaa riittää ensimmäiseen polkaisuun, auta vähän. Auta monta kertaa, aina vähän, ja viimein hän polkaisee itse. Kun lapsi viimein uskaltaa kiivetä korkealle kiipeilytelineelle, varmista hänen turvallisuutensa, mutta anna kiivetä ja etsiä rajoja. Hän tekee sen ehkä varovaisesti omalla tyylillään, mutta se on hänelle sitäkin suurempi voitto. Anna hänen kokea se. Monet asiat voivat olla haastavia keskoslapselle, mutta aikuiselle haaste on siinä, että muistaa antaa lapsen oppia. Sillä se onni ja tyytyväisyys, jonka näet lapsesi kasvoilla, kun hän on saavuttanut uuden asian - se korvaa kaikki matkalla koetut vaikeudet.

Mutta, ne suuret uutiset? Saimme tänään tietää, että meidän 5-vuotiaamme, tuo pikkuinen keskoslapsemme, on hyväksytty lähistöllä sijaitsevaan yksityiskouluun! Hän aloittaa ensi syksynä koulutaipaleensa toisten n. 5-vuotiaiden kanssa Pre-Kindergarten -ryhmässä. Pitäisikö nyt jo tirauttaa kyynel! Mainittakoon, että lastentarhan kanssa tuolla ryhmällä ei ole mitään tekemistä, vaikka sen mieluusti niin yrittäisi suomeksi kääntää. Pre-Kindergarten on täällä preschoolin (jossa yleensä 3-4-vuotiaita) ja Kindergartenin (joka edeltää usein varsinaista ekaluokkaa) välivaihe. Vaihtoehtoja on monenlaisia.

Pre-Kindergartenin koulupäivät ovat täällä n. kuuden tunnin mittaisia, ja ohjelmaan sisältyy vielä paljon leikkiä ja muuta vastaavaa puuhastelua. Oppiaineitakin kyllä on, kielellisten taitojen kehittämisestä ja matematiikasta aina maantieteeseen ja kulttuurihistoriaan. Espanjan kieltäkin vähän, sekä taideaineita, liikuntaa ja musiikkia. Kyseisessä koulussa myös kehutaan ulkoiltavan aina kun sää sen sallii (tosin en ole varma, ovatko käsityksemme kelvollisesta ulkoilusäästä kovinkaan paljon yhteneväiset!). Erikoisuutena tällä koululla on myös oma puutarha (jossa opetellaan vaikkapa porkkananviljelyä) sekä retket lähistön maatilalle, jossa pääsee kokeilemaan esimerkiksi omenanpoimintaa ja tutustumaan maatilalla tapahtuviin asioihin.

Mutta, jännittää! Ja saattaapa käydä niin, että äitiä kaikkein eniten. Huhhuh!

Ota kädestäni kiinni

 

sillä haluan ohjata sinua

 

päästä kädestäni irti

 

vaikka se minulle olisikin

 

paljon sinua vaikeampaa

 

 

Opeta minua ymmärtämään

 

että sinä tiedät kyllä

 

milloin sinä uskallat

 

 

ja vaikken minä uskaltaisikaan

 

niin sinun rohkeudellasi

 

minäkin