maanantai 28. huhtikuuta 2014

Askel askeleelta

On polku, jota on kuljettava. Polun varrella sinua autetaan, kun apua tarvitset. Polulla eteenpäin, kohti seuraavaa päämäärää, pääset kuitenkin vain itse, omalla tahdollasi ja rohkeudellasi. Olen tukenasi aina, mutta askeleitasi en voi puolestasi ottaa. Voin pitää sinusta hieman kiinni, voin rohkaista sinua, voin kertoa sinulle aina uudelleen, miten pääset eteenpäin. Mutta ratkaisevat askeleet, ne sinä otat itse.

Keskoslapsi kehittyy omaa tahtiaan. Ihmisillä on tapana verrata lapsia toisiinsa, tahtomattaankin. Tiettyyn ikään mennessä odotetaan tiettyjä asioita. Keskoslapsen kehityksessä seurataan pitkään nk. korjattua ikää kalenteri-iän sijaan. Korjattu ikä lasketaan lasketun ajan mukaan. Mutta jos lapsi kehittyy siltikin aivan eri tahtiin? Keskoslapsen kohdalla on nimittäin tavallista, että monet taidot kehittyvät vasta pitkällä viiveellä, ja monet ohjeet ja oletukset tiettyjen taitojen oppimisesta tietyssä iässä voi heittää romukoppaan. Keskosena syntynyt lapsi tarvitsee myös aikuisen apua monien perustaitojen oppimisessa paljon tavallista enemmän.

Yritä vielä, älä lannistu. Näytän sinulle, miten vahvistat itseäsi, miten löydät oikean tavan. Yritä yrittämästä päästyäsikin, sillä se auttaa sinua oppimaan. Ja kun opit oikean tavan - toista, toista ja toista. Ja kun et enää jaksa, lepää välillä. Kunnes taas jaksat. Autan sinua, autan aina, niin kauan kuin apuani tarvitset.

Olen oppinut, että kun keskosena syntynyt lapsi opettelee uusia, motorisia taitoja, hän tarvitsee usein paljon mallintamista ja ohjausta. Hän saattaa tarvita niitä todella paljon. Jokainen uusi opeteltava liikesarja käydään läpi moneen kertaan, ja usein uuden liikkeen oppimiseen liittyy paljon etukäteisharjoitteita, joilla edesautetaan oppimista. Esimerkiksi tiettyjen lihasten vahvistamista, jotta uuden taidon oppiminen lähtisi edes alkuun. Joskus keskoslapseni vauva-aikana muistan jopa ihmetelleeni, että eivätkö täysiaikaisina syntyneet lapset todellakaan tarvitse kaikkia näitä mallintamisia. Useimmiten eivät. Mutta ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että keskosäiti uppoutuu helposti omaa elämäänsä, ja hetkittäin jopa unohtaa, ettei kaikilla olekaan samanlaista.

Pidän ihan hiukan sinusta kiinni. Sen verran, että tuen sinua ja autan sinua alkuun. Tiedän, että ihosi tuntee hyvin herkästi pienimmätkin kosketukset, ja ne voivat häiritä sinua. Siksi pidän kiinni vain hiukan, juuri sen verran, mikä on tarpeeksi.

Tuntoaistiltaan herkkä lapsi tuntee jokaisen kosketuksen voimakkaasti. Uusiin materiaaleihin iholla täytyy tutustua, sillä ne tuntuvat ensin oudoilta. Uusiin makuihin suussa täytyy totutella hitaasti. Nurmikkoa pihalla voi koskettaa ensin varovasti, ennen kuin siihen tottuu. Lumi on kylmää, se saa värisemään. Hiekka tuntuu vähän karkealta, sitä voi varovasti valuttaa läpi sormien. Vesi, se saisi mieluimmin olla sopivan haaleaa, ei missään nimessä liian lämmintä tai kylmää.

Tuntoaistin harjoittaminen käynnistyi aikoinaan näistä hetkistä. Keskoslasta ei aina saa syliin silloin kun haluaisi, sillä on mentävä lapsen voinnin ehdoilla. Mutta isä tuskin unohtaa tällaista hetkeä koskaan.



Jossain muualla on murheet

sillä tässä on vain 

hetki tää

Jonnekin muualle heitän nyt pelkoni

pois tästä hetkestä

sillä tässä on vain 

hetki tää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti