Olen kyllä opetellut olemaan välittämättä joka rutinasta, mutta aina ei onnistu. Nimittäin, se tuntuu aina tietävän vähän paremmin. Lapset ovat käyneet koulua jo pari viikkoa, ja vieläkin huusholli näyttää yhtä sekaiselta kuin ennenkin. Tietyiltä osin se pysyy kunnossa, mutta ne ongelmakohdat eivät ole hävinneet minnekään. Lasten leluja on ympäri taloa aivan liian paljon. Paperikasat odottavat läpikävijää. Yhtään kaappia en ole siivonnut viikkoihin. Kuukausiin, siis.
Olen saanut monta hyvää ja ainakin hyvää tarkoittavaa ohjetta. Älä yritäkään ensimmäisen kuukauden aikana tehdä mitään suurta ja ihmeellistä. Kuluta aikaa istuen ja teetä juoden, jos muistat, miten se tapahtuu. Ota aikaa itsellesi. Käy lenkillä. Mene yksin kauppaan, se voi olla helppoakin, katsos.
En enää muista, moniko on kysynyt, miten lasten koulunkäynti on lähtenyt käyntiin. Kaiken kaikkiaan suhteellisen hyvin kuitenkin, kiitos. Sopeutumisaika on menossa, mutta hiljalleen mennään eteenpäin ja totutaan. Uusia asioita, ihmisiä ja virikkeitä on nelivuotiaidemme maailma nyt tulvillaan. Kuusivuotiaamme porskuttaa eteenpäin hyvää vauhtia, tahdikkaammin kuin uskalsin toivoakaan. Kyllä tämä muutos tarpeeseen tuli, aivan kreivin aikaan oikeastaan, itse kullekin.
Ystäväpariskunta jututti viime perjantaina, kun näimme koululla. Kysyivät, miten minä voin. Olenko yhtään tottunut, tuntuuko oudolta, mitä olen tehnyt. Saatat ehkä muistaa, että sinullakin oli harrastuksia, joskus kymmenen vuotta sitten, naureskelee toinen heistä pilke silmäkulmassa. Olin itsekin aivan yhtä ihmeissäni siinä vaiheessa, kun nuorimmaisemmekin alkoi käydä preschoolissa, toteaa tänä vuonna työelämään palannut ystäväni.
Niin että kiitos vaan, ihan hyvin minä voin. Aloitin syyskauden päivätolkulla kestäneen päänsärkykohtauksen kourissa, mutta pää on pysynyt pinnalla kuitenkin. Nyt alkaa tuntua siltä, että alan vähitellen siirtyä niiden projektien pariin, joita olen kuukausien ajan suunnitellut. Alkavat tuntua vihdoin mahdollisilta. Pala palalta.
Meillä kesä jatkuu vieläkin. Parin päivän sateiden jälkeen etupiha alkoi kuitenkin näyttää tältä, joten on uskottava myös kalenteria. Syksy tulee. Mutta ei hangoitella vastaan sillekään, että päivälämpötilat ovat lähipäivinä vain noususuuntaisia ja saattaa olla, että loppuviikolla päästään vieläkin lähelle +30C:ta. Muistellaan tätä sitten talvella.
Kuiskuttelen sille kriitikolle, että taidan ensimmäisten tekemisteni joukossa paneutua tuohon julkisivuumme. Syksyisiä lehtiä on tulossa alas vielä kasapäin, enkä niihin aio koskea, mutta eturappusille voisi suunnitella jotain syksyistä ja kaunista katseltavaa. Sitten voisi ilmoitella koululle, että nyt minullakin saattaisi olla paremmin aikaa auttaa koulun talkoohommissa. Ja kyllä, siivoaisi kaapin jos toisenkin, ja hankkiutuisi turhasta eroon. Panostaisi vaikka arkiruokailuun vähän aiempaa enemmän. Kokeilisi, josko sitä osaisi vielä jotain sivistävää tehdä ihan aikuisten oikeastikin, kun päivässä onkin yhtäkkiä muutama tunti, jolloin voi keskeytyksettä keskittyä.
Kyllä se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti