Tammikuu on tuima

Juuri äskettäin tuli kirjoitettua siitä, kuinka vuodenajat eivät meinaa pysyä omilla paikoillaan ja kuinka jouluaattona jännitettiin, tuleeko T-paitakeli (viimeisin sääkatsaus löytyy siis täältä). Ne päivät ovat enää lämpiminä muistoissa, sillä Vermontin sää on jännä juttu. Niin jännä, että siihen on näköjään palattava tämän tästä.

Koulu alkaa taas huomenna. Olen saanut viikonlopun aikana parikin viestiä, jossa muistutellaan siitä, että lapset tarvitsevat välikerroksia, toppahousuja, jotain lämmintä kaulaan ja niin edelleen. Suomalainen ehkä vähän hymähtelee, sillä lasten pukeminen sään mukaan taitaa olla meillä jollain lailla verissä. Vaikka myönnän kyllä, että ei se minusta ainakaan aina niin simppeliä ole - toisinaan on vaikea arvioida, mikä paksuusaste vaatteissa tarvitsisi olla. Etenkin kun täällä voi olla lämmintä, kylmää, sateista tai tuulista, vähän kaikkea lyhyenkin ajan sisään. 

Tänään kävimme testaamassa, miltä talvinen lumituisku tuntuu. Ihmeesti nuo suomalaislapset jaksavat touhuta pihamaalla, ja vieläpä pysyvät lämpiminä (ei puhuta nyt äidistä), vaikka säätilaa ei voinut varsin mukavaksi kutsua. Menevät vieläpä keinumaan, eivätkä häiriinny suoraan naamaan puhaltavasta ilmavirrasta. Tuuli oli tänään jo päivällä huomattava, mutta oli sentään vielä etelänsuuntainen. Nyt iltaa kohti onkin sitten tapahtunut nopea muutos - lämpötila laskee silmissä, sillä tuuli on kääntynyt puhaltamaan suoraan pohjoisesta. Tykkään kyllä tuosta naapuristamme Kanadasta, mutta nuo tuulet, jotka sieltä päin puhaltavat - ne saisivat pysyä rajan sillä puolen.

Mutta - olemme siis valmiina, niin koulun alkuun kuin hyytävään tammikuiseen säähän. Me pääsemme todennäköisesti kotoamme liikkeelle normaaliin aikaan (vaikka lomaunirytmiin päässeiden lasten kiskominen ylös sängystä on huomenna epäilemättä tahtojen taisto), mutta viime vuodelta muistan, mitä kylmät säät kouluaamuina tarkoittavat. Ne tarkoittavat sitä, että ihmiset valuvat koululle tavallista myöhemmin - mitä huonompi sää, sitä myöhemmin. Ymmärrän kyllä sen, että luminen tai liukas keli vaikuttaa liikenteeseen ja näkyy jopa niin, että vuorilta päin tulevat lapset eivät välttämättä saavu kouluun ollenkaan. Kova pakkanen taas näyttää vaikuttavan siihen, ovatko autot käynnistyneet aamulla. Huomisaamuna voi siis olla pakkasta jopa -20, lisättynä sillä navakalla pohjoistuulella.

Täällä Vermontissa ollaan kuitenkin sen verran karaistuneita, että pakkasillakin koulussa ulkoillaan. Pakkaslukemia kyllä seurataan tarkasti, ja olen tulkinnut, että jos pakkasta on enemmän kuin -10 celsiusta, ulos tuskin mennään. Lisäksi ottavat tuulen vaikutuksen aina huomioon, sillä täällä todellakin myös tuulee usein, vaikka olisi hyisen kylmää muutenkin. Suomessa koetut kovat pakkassäät, jolloin lumi narskuu jalkojen alla ja on aivan tyyntä, ovat muisto vain.

Tänään pelattiin jopa jalkapalloa jäisellä pihamaalla.

Toppahousut ovat rivissä, yhdessä koulureppujen kanssa. Kyllä suomalainen pärjää, niin niin. Mutta entäs syntymäviluinen ulkosuomalainen?