Read to me

- Luetaan tämä kirja! Mennään sohvalle lukemaan! Minä luen! hihkuu neljävuotias tyttäremme. - Äiti, me ei tarvita nyt sinua! Ok, ok. Päätän kuunnella sivukorvalla kuitenkin, mitä olohuoneen sohvalla tapahtuu, sen verran paljon minua kiinnostaa, miten neljävuotias 'lukee'. Kaksosemme, jotka käyvät kolmena päivänä viikossa preschoolissa, ovat päässeet osallistumaan ohjelmaan, joka tunnetaan nimellä Read to me. Ohjelman tarkoituksena on opettaa neljä-viisivuotiaille preschoolilaisille (jotka siis eivät vielä käy kindergartenia eli täkäläistä esikoulua) lukemisen alkeita. Päätarkoitus ei kuitenkaan ole, että lapsi oppisi mitenkään ehdottomasti lukemaan näin varhaisessa vaiheessa, vaan pääsisi tutustumaan lukemisen maailmaan, siinä määrin kuin hänellä itsellään siihen kiinnostusta riittää.

Ohjelma toimii siten, että jokainen lapsista pääsee n. kerran viikossa hetkeksi yksityisopetukseen, jonka jälkeen lapsi saa vielä valita yhden kirjan kotilukemiseksi. Kirjat ovat luonnollisesti hyvin yksinkertaisia, lorumaisia tai sisältävät laulun sanoja, joissa toistetaan paljon samoja sanoja. Lasta voi opettaa erottamaan sanoja osoittamalla niitä tekstistä, kiinnittämällä lapsen huomio sanojen alkukirjaimiin tai osoittamalla vihjeitä kirjan kuvista. Tärkein ohje on joka tapauksessa, että lukeminen kannattaa lopettaa, jos lapsi näin haluaa.

Lapsi saa opetuksesta mukaansa kirjan lisäksi 'lukuohjeita' sekä muistikirjan, johon voi tehdä muistiinpanoja kotona vietetystä lukuhetkestä ja josta saa vihiä myös siitä, mitä lapsen kanssa on koulussa tämän ohjelman puitteissa tehty. Ja vaikka minulle ei ole merkitystä sillä, oppiiko lapseni lukemaan varhain vai myöhemmin, olen ainakin saanut todeta, että kiinnostus on onnistuttu herättämään, voimakkaasti. Kaikki kolme lastamme huvittavat nykyään toisiaan pohtimalla yhdessä, millä kirjaimella mikäkin sana alkaa. He makustelevat alkukirjaimia ja etsivät sitä kautta oikeat alkukirjaimet - niin englanniksi kuin suomeksi. Äidinkielen ilmestyminen mukaan kuvioon on tässä kohdassa mielenkiintoinen, sillä he luonnollisesti saavat opetusta vain englanniksi, enkä ole itse prepannut heitä käytännössä ollenkaan suomen kielen lukemiseen tässä vaiheessa. Olen päättänyt odottaa siihen saakka, että englanninkielisen tekstin lukemiseen on syntynyt ensin jonkinlainen pohja. He ovat kuitenkin itse keksineet, että samalla kertaa voi pohtia alkukirjaimia molempien kielten osalta. Mielenkiintoista, sanoo kielitieteilijä minussa.

Nyt seitsemänvuotias esikoisemme oppi lukemisen alkeet viime syksynä (kirjoitin siitä hyvin innostuneena täällä!) ja on kehittynyt alkuvaiheen hitaan edistymisen ja varovaisuuden kautta sellaiseen vaiheeseen, että on alkanut toden teolla innostua uudesta taidostaan. Kun aluksi sain houkutella häntä lukemaan minulle muutaman rivin kerrallaan, tahtoo hän nykyään mielellään lukea vähintään kokonaisen lukuläksykirjan, tai useammankin, jos niitä on kotiin kulkeutunut. Kirjat ovat nykyään juonikerronnaltaan tämän tasoisia:

Joten nykyään luemme yhdessä joka iltapäivä. Kaikki kolme lastamme ja minä. Esikoisemme lukee ja kaksi neljävuotiasta kuuntelevat tarkasti. Jos lukija pohtii seuraavaa sanaa pidempään, heittelevät pienemmät välittömästi arvauksia siitä, miten lause jatkuu. Vaikka heidän arvauksensa eivät useinkaan osu aivan oikeaan, hämmästelen salaa sitä, kuinka kielitajunsa on kehittynyt viime syksystä lähtien huimasti: pienet, suomenkieliset lapsemme osaavat muodostaa jo ihmeen hyviä lauseita englanniksi. Taidan alkaa ymmärtää, mitä lasten kaksikielisyys voi tarkoittaa. Toisinaan kannan pientä huolta siitä, kuinka heidän suomen kielen taitonsa pysyy kunnossa, kuinka kielioppimuodot loksahtavat kohdalleen tai miten vivahteikkaana suomen kieli pysyy. Puhumme heille kotona suomea koko ajan, mutta yhä useammin huomaan, kuinka he valitsevat englanninkielisen sanan, jos suomenkielinen ei tule juuri sillä hetkellä mieleen. Viime kuukausina olen myös havainnut selvän trendin siihen suuntaan, että he valitsevat englanninkielisen sanan, mutta taivuttavat sitä suomen kielen sääntöjen mukaan (Osaatko äiti guessiä, mitä tässä on?).

Kaiken kaikkiaan, olen kuitenkin varsin tyytyväinen lasteni kielten kehitykseen tässä vaiheessa. Kielitieteilijä minussa hieman hyrisee sen johdosta, että näen lasteni olevan kehittymässä kaksikielisiksi, mikä on mielestäni ehdottomasti suuri rikkaus. 

Nyt kuitenkin hiljennän sisäisen kielitieteilijäni, sillä muuten voi käydä niin, että kirjoitan tästä aiheesta puolihuomaamattomasti kokonaisen romaanin. Mihinkäs sitä kissa karvoistaan, tai kieli-ihminen sanoistaan pääsisi. Toiseen kertaan siis!