Poikkeuspäiväviidakko

Muistettavaa riittää. Ainakin, mikäli ei muista vilkuilla kouluvuoden kalenteria tiheään. On violetteja päiviä, ne ovat lomia, on punaisia päiviä, ne ovat puolikkaita, sitten on keltaisia, jotka ovat vapaapäiviä syystä tai kolmannesta. Kalenteri on kirjava kuin värikartta, ja yritän aika ajoin painaa siitä kuvaa visuaalisen muistini syövereihin, jotta muistan ajatella, mitä on tulossa. Ennen kaikkea siksi, että muistan ottaa kalenterin huomioon, kun suunnittelen perheeni menemisiä ja tulemisia, lääkäriaikoja ja sen sellaista.

Kouluvuosi alkaa täällä päin yleensä suurinpiirtein elo-syyskuun vaihteessa, meidän koulussamme tavallisesti syyskuun aivan ensimmäisinä päivinä. Se jatkuu aina kesäkuun puolenvälin tietämiin, ja tulee katkaistuksi joulun aikaan ehkä puoleksitoista viikoksi, maksimissaan. Mutta sen lisäksi, niitä katkoja siis riittää.

Juhlapäiviksi luokiteltavia vapaita on vähän, ja on helppo muistaa, että tammikuussa muistellaan Martin Luther Kingiä, toukokuussa on Memorial Dayn aika ja syyskuussa Labor Dayn. Muita vapaita saakin sitten tihrustella kalenterista vähän väliä: opettajilla on joka lukukautena useita koulutuspäiviä ja niiden lisäksi koulutyön katkaisevat parent-teacher conferences -päivät, jolloin opettaja tapaa jokaisen oppilaan vanhemmat puolisen tuntia kestävän keskustelun ajan. Näitä tapaamisia on kahdesti vuodessa, lisäksi opettajat käyttävät edellisen päivän iltapäivän keskustelujen valmisteluun, minkä vuoksi lapset päästetään kotiin jo puolilta päivin.

Työssäkäyville vanhemmille nämä päivät saattaisivat koitua haasteeksi, mutta koulu tarjoaa kyllä, erillistä maksua vastaan tietenkin, ns. play day -päiviä, sekä lomien aikaan ns. vacation campeja. Silloin toiminnasta vastaa koulun iltapäivätoiminta, joka järjestää lapsille siis käytännössä leikkiaikaa koulun tiloissa normaalin työpäivän mittaisen ajan. Noina päivinä saa leikkiä, askarrella, ulkoilla ja pelata pelejä mielin määrin. Koska olen itse kotona, me emme ole kyseistä toimintaa käyttäneet - paitsi kerran, jolloin rekisteröin lapseni puoleksi tunniksi mukaan. Sillä silloin kun opettaja käy tuota keskustelua vanhempien kanssa, lapsen voi siksi ajaksi jättää tuon toiminnan pariin. Esikoiseni jännitti tuolloin etukäteen aika tavalla, mutta nähtyään parhaan ystävänsä ei enää edes huomannut minua. (Kaksi reilun metrin mittaista pientä tyttöä halaamassa jälleennäkemisen merkiksi on myös aika liikuttava näky.)

Mutta jottei kalenteri ennättäisi tuntua hetkenkään verran tasapaksulta ja itseään toistavalta, lisätään soppaan vielä säiden vaihtelu sekä ennen kaikkea lumimyrskyt, jotka voivat tuoda lunta vaikkapa 20-30 cm kerralla, joskus enemmänkin. Ja jos sää äityy kovin pyryiseksi/liukkaaksi/muuten hankalaksi, tehdään melko nopeasti päätös koulujen sulkemisesta, joka saatetaan tietoon pirauttamalla vanhempien puhelimiin noin kuudelta aamulla. Viime talven aikana näitä snow dayksi kutsuttuja päiviä oli muistaakseni kolme, tänä talvena niitä on ollut tähän mennessä yksi. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna koulujen sulkeminen tuntuu radikaalilta päätökseltä, mutta on muistettava, että olemme täällä, emme siellä. Kaikki eivät käytä talvirenkaita, ja esimerkiksi vuorilta tullessa voi keli olla äkkiä melko konstikas. Ja, auraus- ja suolauskalusto (joka on täällä kyllä ripeästi liikkeellä lumisateen sattuessa) pääsee kyllä sujuvammin kulkemaan, kun muilla on vähemmän ajoa, mutta toisaalta, eivät työpaikat kiinni mene. Ja noina päivinä lapsia voikin sitten nähdä vaikka missä, sillä moni joutuu ottamaan lapsen mukaan töihin.

Joten taaplaamme kohti kevättä rikkinäisen aikataulun määräämän ohjeistuksen mukaisesti ja toivomme, ettei sairaspäiviä osuisi enää kohdalle kovin montaa sotkemaan aikatauluja yhä lisää. Tällä hetkellä esikoisen koulu viettää talvilomaa, mutta neljävuotiaidemme preschool on kuitenkin auki koko viikon. Jostain syystä talvilomakin on tänä vuonna viikon ja kahden päivän mittainen, syynä varmaankin koulupäivien kokonaismäärä vuoden aikana. Ja maaliskuun jälkeen voikin sitten alkaa odotella huhtikuun kevätlomaa, joka on viikon mittainen sekin.

Odottelen kyllä jo ensi syksyä sikäli, että silloin kaikki kolme lastamme tulevat olemaan elementary schoolin puolella. Mikä tarkoittaa, että heillä sentään on silloin kaikilla samanlainen kalenteri käytössä. Sillä tällä hetkellä opettajien koulutuspäivät voivat olla eri aikaan elementary schoolin ja preschoolin puolella, samoin parent-teacher conference -päivät. Ja niin edelleen. Onneksi lumen sentään katsotaan satavan kaikille tasapuolisesti.

Jännittävää tämä koulunkäynti. Olis muuten lisämuistille käyttöä.