Sääkin on ollut tänä keväänä niin kummallinen, heittelehtinyt sinne tänne ja vuoron perään on vuorattu itseämme talvitamineisiin, vedenkestäviin tai kevyempiin. Ja sitten, vihdoin huhtikuun puolivälin jälkeen, talvi näyttää antaneen periksi. Varvastossut ja shortsit ilmestyvät katukuvaan välittömästi, sillä vermontilaiset osaavat ottaa ilon irti ilmojen lämpenemisestä. Tulee meillekin sellainen olo: lähdetään vaikka ihastelemaan Champlain-järveä, mennään lautalla yli toiselle puolen, päätetään syödä kevään ensimmäiset jäätelöt ulkona. Parikymmentä astetta ja silkkaa auringonpaistetta, ei juuri tuulenvirettäkään. Ja jäätelökin maistuu ulkosalla taas kerran paremmalta kuin koskaan.
Antaa kesän siis tulla, siivotkoon ajatukseni talven pölyistä. Tulkoon myös kevättuuletus kotiin, nyt on paras aika penkaista kausivaatteita ja tyhjentää kaappeja tarpeettomiksi käyneistä tavaroista. Aloitin kengistä ja vaatteista, päädyin samalla tarmolla lelukoreille ja kirjahyllyille, tein tilaa ja puhdistin samalla mieltäni. Vapauttavampaa, voiko olla. KonMarit on lukematta, mutta onneksi voin tehdä tästä oman KonMariani. Tulkoon tästä oma henkilökohtainen menestystarinani, joka on vasta alussa, mutta vauhtiin on päästy, sehän se on jo jotain.
Mutta eihän aina siivota voi, sillä nauttiakin pitää. Esimerkiksi pitää brunssi ystävälle, ja hääräillä yksi aamupäivä keittiössä. Istuskella rupatellen pari tuntia pöydän ääressä, eikä tarvitse laittaa lounastakaan, sillä siinähän se tulee nautittua samalla. Ja koska aina tulee varattua ylimääräistäkin, saa herkuista vieläpä iltasella näppärästi aikaan tavallista paremman iltapalan.
Joten mitä oivalsin? Ei kaikkea kerralla ehdi, mutta kun jokaisesta kivasta palasesta muistaa nauttia, ei se elämä hassumpaa ole.
Sitten kun vielä muistaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti