Kotomaani ompi Suomi

Erään aihevinkin perusteella päädyn jälleen ruokakauppaan! Parisen vuotta täällä asuneena on jo oppinut suosikkikauppojensa hyllyjärjestykset, eikä ruokakauppareissu mene enää seikkailuksi, mutta toisinaan se tarjoaa yhä uusia yllätyksiä. Kuten nämä, joita en ensimmäisen vuoden aikana ollut havainnut ollenkaan - mikä on suurelle lakritsin ystävälle suorastaan hämmentävää näin jälkikäteen ajateltuna.

Koska suomalaiset vieraani ovat pitäneet lakritsivarantoni kunnossa,
en ole koskaan ostanut näitä!

Nyt kun tiedätte, että lakritsia täällä kaipaan, niin seuraavaksi odottanette kommenttia, kuinka kaihoan ja uneksin suomalaisesta ruisleivästä! Kuinka mikään ei vedä vertoja suomalaiselle ruisleivälle, kuinka kaikki leivät maistuvat pelkälle pullalle, kun suomalainen kaipaa kunnolla järsittävää ruisleipää! Olen kyllä suuri leivän ystävä. Ja pidän kyllä kovasti suomalaisesta ruisleivästä. Mutta en minä sen perään murehdi, sitä saa Suomessa käydessä ja toisinaan vierailta tuliaisina. Se maistuu silloin hyvälle, mutta muuna aikana pärjää kyllä vaikkapa moniviljaleivillä, joita täältä kyllä löytää. Ja leivänsyöntiänsä voi korvata jollain muulla.

Mutta joka kerta kun astun kauppaan, jaksan ihastella hedelmä- ja vihannesosastoa. Kasvikunnan antimet eivät näytä pelkästään hyviltä, ne näyttävät myös kauniilta, koska ne on aseteltu kauniisti esille. Sitä ehkä kaipaan joskus sitten Suomessa - tuota esteettistä näkymää, kun astun sisään kauppaan ja nään ne iloisen väriset hedelmät ja vihannekset edessäni. Kaipaan kyllä myös valikoiman laajuutta ja tuoreutta, kyllä kaipaan.

Herkkutiskejä tulen varmasti kaipaamaan, leikkeleitä ja juustoja, joita voi ostaa siivutettuna delitiskistä, kaipaan myös liha- ja kalatiskiä, leipätiskiäkin, kenties kakkutiskiäkin. Ehkä kaipaan juuri sitä tunnelmaa, joka syntyy siitä, kun asiakas valitsee suosikkinsa, heti varmana valinnasta tai vähän vielä mietiskellen, samalla maistellen muutamaa makua, joita myyjä hänelle tarjoaa. Ja sitä asiakaspalvelijan asennetta - voinko auttaa, olkaa hyvä, tulisiko tänään vielä muuta, kiitos paljon ja oikein hyvää päivän jatkoa. (Ja oikein kiva nähdä sinua täällä, kuten yksi tuttu myyjä minulle tapaa sanoa. Hehheh.)

Mutta mitä en täältä saa? Suurin kaipuuni taitaa liittyä rahkaan. Täällä ei taideta oikein ymmärtää, mitä rahka on. Tai olen kyllä muualta päin Yhdysvaltoja kuullut, että rahkaa voi yrittää etsiä saksalaisista kaupoista. Meillä vain ei täällä ole sellaista. Rahkan korvikkeeksi olen kuitenkin löytänyt kreikkalaisen jogurtin, joka tuntuukin olevan täällä jonkinlainen hitti, ainakin jogurttihyllyn valikoimasta päätellen. Toinen tuote, jota ei täällä näy, on maustettu (tai maustamatonkaan) ruokakerma. Kermoja on monenlaisia, mutta toistaiseksi olen saanut kastikkeet ja paistokset onnistumaan vain kunnon kermalla. Kaikki laihennetut versiot käyttäytyvät kuumennettaessa jokseenkin kummallisesti (minä en tosin ole masterchef-ainesta, joten senkin piikkiin voi jotain laittaa). Mutta loraus paksua kermaa, muutama lusikallinen sour creamia (hapanta) ja kasa mausteita - kyllä siitä hyvää tulee.

Mutta on minulla jotain, millä Suomen kaipuuta voi hoitaa, jos sellaisesta kärsii. Hapankorppuja sentään täältä saa, ja varmuuden vuoksi ostan suunnilleen joka kauppareissulla pari pakettia, kun ei koskaan voi tietää, poistuvatko ne valikoimasta juuri nyt. Toimituskatkoksia on selvästi ollut, joten parempi pelata varman päälle. Ja mainittakoon, että jälkikasvumme syö hapankorppuja varmaankin paketillisen päivässä!

Ai mitäkö nuo muut tuossa kuvassa ovat? Tuliaisia Kanadan puolelta Ikeasta. Kun on tarpeeksi kaukana Suomesta, tuntuu ruotsalainenkin jo ihan kotoisalta. Tuo näkkileipä on kyllä valmistettu Suomessa, ja tuo karviaishillo vaan on niin hyvää, että sitä minulla on oltava kaapissa. Menikö läpi.

Mutta, ihan rehellisyyden nimissä, ei se ikävä mikään kova ole. Kyllä suomalainen ruoka hyvää on, mutta niin on moni muukin! Ja jos ei Fazerin Karlia näy, niin ainahan voin kutsua sen Hapan Korpun kylään. Kyllä sillä jo moni kotomaankaipuu taltutetaan!