Saisko sitä lämpöä kiitos!

Huh huh. Tämän viikon tiistaina olimme laskeutumassa lomalle Floridaan ja minä sain muistikuvan lähes kymmenen vuoden takaa. Tuolloin olin laskeutumassa ensi kertaa tuohon osavaltioon, vieläpä aivan ensi kertaa Yhdysvaltoihin. Enkä ollenkaan tuntenut oloani mukavaksi, sillä olimme keskellä ukkosmyrskyä. Minulla on aina ollut huono matkustuspää, vaikka olenkin oppinut sen kanssa jollain tavalla elämään. Myrskyjen aiheuttamia töyssähtelyjä lentokoneessa se ei kuitenkaan siedä. Ei tuolloin, eikä liiemmin tällä viikolla. Joten viime tiistaina minä laitoin vain silmäni kiinni ja pidin pääni suorassa, ja toivoin, että olisimme pian perillä. Lentoaikaa tuli kuitenkin melkein tunti lisää. Aivan kuten silloin kymmenisen vuotta sitten.

Ja huokaus, syvä ja hyvä sellainen. Perillä Orlandossa ja majapaikassa. Ukkosenkin jälkeen ilma oli lämmin ja kostea. Kyllä tämä tästä vielä kunnon lomaksi muuttuisi. Iltaa oli vielä pitkästi jäljellä, ja ensin oli saatava koko porukalle ruokaa. Minä istuin ravintolan pöydässä vielä varsin huonovointisena, mutta katselin tyytyväisenä, että lapset söivät hyvällä ruokahalulla. Taisi olla niitä harvoja kertoja, kun se onkin äiti, jota pitää muistutella riittävästä syömisestä. Mutta siitäkin selvittiin, ja seuraava aamu toi viimein normaalin olon takaisin.

Siis onko tää nyt Florida, jonka mä muistan. Seuraava aamu valkenee, tai ei oikein edes valkene, sillä sää on sateesta harmaa. Celsiuksissa lämpöä on suurinpiirtein kolmentoista asteen verran. Hei, mitä tää nyt on. Täällä piti olla lämmin! Onneksi meillä on kuitenkin lomafiilis päällä, ja lapset jaksavat ihmetellä Mikki Hiiriä silmät pyöreinä. Vietämme päivää Disney Downtownissa, joka on kävelyalue, täynnä kauppoja, ravintoloita ja huvituksia. Lapset hullaantuvat Disney-tavarasta, sehän oli kai sanomattakin selvää. Ja yllättävästi osaavat tehdä päätöksensäkin, kun saavat valita yhdet lelut. Olin myös kuvitellut, että voisin ostaa kolmikolle vaikkapa T-paidat. Päädyn sittenkin Mikki Hiiri -takkeihin (jotta ne voi tarvittaessa vetää vielä pitkähihaisten huppareiden päälle). Pienimmäinen pyytää jossain vaiheessa tumppuja käteensä. Tyttöseni, ne jäivät kyllä Vermontiin, sillä me tulimme lomalle lämpimään Floridaan.

Mutta aurinko tulee esiin, vielä samana iltapäivänä, joten pääsemme sittenkin kokeilemaan hotellin uima-altaita. Tarviiko sanoa, että syntymäviluinen äiti hytisee altaalla ja yrittää hakeutua mahdollisimman lämpimään kohtaan. Mutta tiedän, miten lapset tästä nauttivat, ja he näyttävät tarkenevan, ovat kuitenkin koko ajan liikkeessä. Ja tuntuu se, lomalta. Vilusta huolimatta. 

Seuraava päivä vietetään SeaWorldissa, jossa pääsee ihastelemaan vedessä eläviä otuksia. SeaWorld on teemapuisto, johon pääsee maksamalla ylihintaiset pääsyliput (viideltä hengeltä noin 500 dollaria), mutta puistossa saa toki käyskennellä sillä hinnalla koko päivän, ja kaikki esitykset ja huvipuistohärvelit sun muut kuuluvat hintaan. Toki rahanmenoa on puiston sisälläkin tarjolla yllin kyllin: ravintoloita ja snack-pisteitä toisen perään, ja tietenkin - niitä kauppoja, joissa myydään ylihintaista tavaraa. Mutta tykkäsimme paikasta kyllä.

Onneksi päivä, jonka vietimme SeaWorldissa, oli sentään aurinkoinen. Aurinko pelasti sen, että lämpötila nousi silloinkin vain vaivoin kahteenkymmeneen celsiukseen. Altaallallakin oli iltapäivän päätteeksi ihan pikkuisen edellispäivää lämpimämpää. Kuvia? Ei ole. Siksi, että olimme aivan liian kiireisiä vahtiessamme vedessä telmivää kolmikkoamme. Mutta pääasia, että oli hauskaa! Sitä hauskanpitoa katsellessani suostuin jopa vähän palelemaan. Illalla vielä ravintolaan, jossa lapset jaksoivat sittenkin vielä yllättävän hyvin. Mutta oli aivan oikea ratkaisu palata hotellille hyvissä ajoin, sillä uni alkoi painaa jokaisen silmiä. Hotellihuoneessa oli hiljaista heti kahdeksan jälkeen. 

Miniloma on miniloma, ja tuntuu loppuvan nopeasti. Juuri kun lapset tottuvat hotellielämään, on aika lähteä kotiin. Ja vaikka tuntuukin, että yhden viisivuotiaan ja kahden kolmevuotiaan kanssa matkaaminen on välillä aikamoista säätämistä, on se säätämisen arvoista. Sillä on kiva katsella, kun lapsilla on hauskaa. Emme ole matkustaneet täällä lasten kanssa lähialueita pidemmälle, joten lomailu on säilynyt harvinaisena huvina. Saa säilyäkin, sillä elämyksiä saa lähelläkin, kotonakin, omassa pihassakin. Ja sekin, ettei elämä ole pelkkää elämystä täynnä - se se vasta arvokasta onkin.

Mutta ehkä, luultavasti, joskus vielä palaamme Floridaankin. Sillä siellä on lämmintä ja mukavaa. Siis yleensä lämmintä. Mukavaa ainakin! Kaikki on sitä paitsi suhteellista: on ajateltava niin, että siellä oli kuitenkin varsin paljon lämpimämpää kuin Vermontissa, joka oli kiitospäivän aikana saanut reilun kymmenen sentin lumipeitteen ja jossa meitä tervehti myös kunnon pakkanen...

Paluu arkeen... on hrr, kylmä. Mutta kyllä tämä tästä!

Orlando. FL

VT