Vermontista hyvää iltaa

New Yorkin Buffalo on päässyt viime päivinä uutisiin sen verran ympäri maailmaa, että vermontilainenkin alkaa kiinnostua. Me täällä naapuriosavaltiossa olemme yhdessä muun maailman kanssa kauhistelleet, miten selvitään, kun muutamassa päivässä saadaan suurin piirtein kokonaisen keskivertotalven verran lunta. Kaupunki on poikkeustilassa, ja mitäpä muuta voisi kuvitellakaan, jos lunta on pöllähtänyt paikoitellen parin metrin verran. Ikävältä tuntuu ajatellakin heitä, jotka ovat lumen saartamina, ja odottavat kauhunsekaisin tuntein viikonlopulle luvattuja vesisateita, jotka saattavat vielä entisestään lisätä valtaisan lumikuorman painoa rakennusten päällä.

New Yorkin osavaltio on meidän naapurimme, mutta Buffaloon on meiltä vielä aimo matka, sellaisen tavallisen työpäivän verran. Buffalo sijaitsee Erie-järven rannalla, joka onkin syynä siihen, että kaupungissa nähdään talvella useita kertoja ns. lake effectin vaikutus: kun kylmä ilmamassa kohtaa suhteellisen lämpimän massan järven päällä, tapahtuu tällaista, josta nyt olemme uutisissa lukeneet. On meilläkin täällä tuo Champlainjärvi, joka kyllä käsittääkseni kuuluu Yhdysvaltain suurimpiin järviin heti Suurten Järvien jälkeen, mutta näin rankkoja vaikutuksia ei täällä yleensä nähdä. Toki on nähtävissä sitä, että on tiettyjä alueita, jotka saavat herkemmin suuria lumimääriä kuin esimerkiksi me. Toistaiseksi suurin, n. puolessatoista vuorokaudessa satanut lumimäärä, jonka olen itse täällä parin viime vuoden aikana nähnyt, on tämän vuoden maaliskuun talvimyrsky (siitä kerroin täällä). Me saimme lunta tuolloin kuitenkin 'vain' reilun puolen metrin verran.

Mutta palaan vielä keskiviikkoon. Minä, joka itseäni toisinaan uutisaddiktiksikin kutsun, olin nähtävästi ollut pienoisessa uutispimennossa keskiviikon ajan. Minä vietin normaalin touhukasta iltapäivää kahden nuoremman lapseni kanssa, kun puhelimeni alkoi piipata viestejä. Katselin auringonpaisteista marraskuun päivää ja sen yllättävää kauneutta, vaikka pakkanen ja kohtalainen tuuli tekivätkin säästä hieman puraisevan. 'Hukutteko lumeen?' 'Ovatko koulut kiinni?' Oli pakko siinä vaiheessa palauttaa pikaisesti oma tietämys uutisista ja selvittää, missä oikein tupruttaa. 

Ja otin minä kuvankin.

Jottas tiedätte. Tämä on meidän terassi ja sillä on tämän viikon lumikertymä. Että on me ihan kivasti täällä Vermontissa pärjätty, ja koulutkin ovat kyllä auki. Mutta kaunis kiitos kaikille huolenpidosta.

Tulee sitä lunta aivan varmasti vielä tänäkin talvena, varmasti talvimyrskynkin verran. Saattaa olla, että osaan jopa ennustaa melko hyvin. En minä meteorologiasta mitään ymmärrä, mutta voin vilkaista mieheni reissukalenteria. Ja kaivaa lumikolan ihan varmuuden vuoksi autotallin perältä jo vähän lähemmäksi. Antaa sataa vaan. Kyllä mää oon valmis.