Myrskyä ja mittayksiköitä

Piti kirjoitella siitä, kuinka eurooppalainen edelleenkin välillä hieman kummastelee näitä amerikkalaisten käyttämiä mittayksiköitä, kun oikein mikään yksikkö ei ole sama kuin se, jota Suomessa on tottunut käyttämään. Koska kuitenkin ulkona viuhuu talven kovin ja toivottavasti myös talven vihoviimeinen lumimyrsky, voi jutun aihe vähän poukkoilla. Joo, lupasin jo kertaalleen, että en enää puhu säästä. Mutta tällainen 'ultimate late-winter snow storm' talven päätteeksi ansaitsee ehkä kuitenkin muutaman rivin. Pieni muistutus: olemme siis muuttaneet Suomesta etelään, ja leveysasteilla olemme suunnilleen samalla korkeudella kuin Pohjois-Italia. Mitä on nyt tällä hetkellä äärimmäisen vaikea käsittää.

Aivan tavallisena kauppapäivänä ajelen ehkä reilun mailin matkan (= 1,609 km) läheisen ostarin nurkille, matkalla saan päästellä vaihtelevasti 35-40 mph (miles per hour), sellaista 56-64 kilometriä tunnissa. Tänään en ole viitsinyt edes ajatella auton ulkoiluttamista, vaikka neliveto tuolla lumimyräkässä varmaan kulkisikin. Täällä päin kuitenkin on edelleen monta sellaista, jotka eivät talvirenkaita käytä, ja heitäkin saattaa liikenteeseen eksyä, vaikka moni näinä myrskypäivinä liikkumista välttääkin. Koulujakin on tänään ollut suljettuina, vaikka täällä USAn koillisnurkilla lumeen on totuttukin, ja ihan pienen lumisateen takia mitään paikkoja ei suljeta.

Kaupassa suuntaan alkajaisiksi deli-tiskille, josta leikkeleet ja juustot saa siivutettuina. Kelpo määrä kumpaakin meidän perheelle muutamaksi päiväksi on helppo pauna (pound, lb), joka on 454g. Maitoa tarttuu mukaan kanisteri taikka kaksi, onpahan yhdessä vetoisuutta gallonan verran eli suunnilleen 3,785l. Eipä tarvi kanniskella kahdeksaa erillistä maitopurkkia. Tästä tykkään, kun talouteen kuuluu kolme kunnon 'maitokissaa'. Ja kun te siellä Suomessa saatte tuota meidän jäätelöherkkuamme vain pintin (=0,473l) purnukoissa, niin meilläpä paria B&J:n suosikkimakua löytyy myös kvartin purkeissa (=0,946l). Hähhähhää.

Olen kuulemma suunnilleen 5 jalkaa ja 6 tuumaa pitkä. Kuulostaa älyttömän hankalalta, jos minulta kysytään. Mutta tämän sain sattumalta tietää - katsastuskonttorissa. Samalla sain tietää painonikin paunoina. Why on earth?? Kun aikoinaan hain ajokorttia tässä maassa, jouduin byrokratian kiemuroissa täyttämään hakukaavakkeen ainakin kolme kertaa, jokaista hakuprosessin vaihetta varten. Kiltisti täytin painoni ja pituuteni jokaiselle kaavakkeelle, kun niitä kerran kysyttiin, ja selvisihän se lopulta miksi - nyt ne tiedot komeilevat ajokortissani. Sitä en tiedä, pitäisikö kortti uusia, jos tässä alkaisi painoa kerryttämään. En kyllä aio kokeilla, ainakaan tietoisesti.

Tuuli viuhuu ulkona, myrsky nimeltä Vulcan alkaa olla Vermontin päällä todenteolla. Lunta on satanut jo n. 15 tuntia, ennusteen mukaan jäljellä on vielä n. 18. Hipheihurraa. Tuuli on yltynyt päivän aikana myrskylukemiin ja pyörittää lunta nyt sellaisella voimalla, ettei enää pysty sanomaan, paljonko taivaalta tulee. Paljon, todennäköisesti. Kolme kertaa olen käynyt lumikolan ja lapion kanssa pihalla huhkimassa, viimeksi pari tuntia sitten, mutta rappuset ovat taas sen näköiset, että töitä olisi lisää. Kello kuitenkin lähentelee yhtätoista illalla, joten jätän lumityöt - riskilläkin - huomiseen. Koko yön ajan lunta pitäisi tulla vielä runsaalla mitalla. Huhhuh. Vaikka suomalainen on lumeen tottunutkin, niin enpä ole tällaista lumisademäärää tainnut juuri ennen nähdä. Jotta en kiillottaisi omaa nahkaani aiheetta, niin tunnustan, että olen kolannut ja siivonnut vain autopihasta ovelle johtavaa kävelykäytävää ja ulko-oven edessä olevia rappusia. Sekä autotallin sivuoven vieressä olevaa pientä aluetta, sillä en päässyt ovesta ulos lapioimatta ensin lumia syrjemmälle. Autopihaa siivoaa sama puutarhurifirma, joka tekee meille sulana kautena puutarhatöitä. Kohtuullisen pitkää työrupeamaa tekevät nyt! En viitsi edes ajatella, millaista olisi hoidella koko piha kolan kanssa tällä kelillä. Olisin varmaankin viettänyt tuolla tuulessa ja tuiverruksessa koko päivän, sillä olo olisi ollut vähän niin kuin sillä 506 ikkunaa pesseellä ikkunanpesijällä.

No, paljonko sitä on jo tullut? Villi veikkaukseni on suunnilleen 12 tuumaa, joka siis on 30,5 cm. Alan uskoa siihen ennusteeseen, joka uhkasi meille jotain 18 ja 24 tuuman välillä, siis 45,7 - 61 cm. Jokin osa Vermontia saattaa saada jopa 30 tuumaa, eli 76,2 cm. Järjetöntä, sanon minä.

Kotirouvan talonmiesarki.

18 tuntia, se on muuten pirun pitkä aika sataa lunta. Puuh.

P.S. Yleensä mieheni tekee meillä lumityöt. Nyt hän kuitenkin sopivasti työreissailee keväisessä Suomessa. Kotirouva rules!