Ihan lomalla

Ja ihan pihallakin olisimme, jos Suomen kesä sen vain sallisi. Suurin piirtein viikon verran on Suomi-lomaa jo koettu ja nähty, ja pakko on tunnustaa, että hieman on mennyt aikaa ihmetellessä, mikä vuodenaika täällä oikein vallitsee. Olen päätymässä ennenaikaiseen syksyyn, tai vihreään talveen, kuten joku nasevasti asian jo ilmaisi.

Kun tullaan lomalle heinäkuussa, Suomen kesän (oletettuun) kauneimpaan aikaan, ei tule mieleen ottaa mukaan turhan monta pitkähihaista vaatekappaletta. Tai vaikka olisi tietoinen olosuhteista, ei halua uskoa niihin, vaan sinnikkäästi täyttää matkapakaasinsa kesätamineilla. Pakkohan sen sään on heinäkuun puolivälissä lämmetä. Mutta niin vain näyttää käyvän, että uhkarohkeasti matkalaukkuun nakkaamani hellemekko jää laukun pehmusteeksi koko loman ajaksi.

Mutta kyllä se lomalta tuntuu sittenkin. Että niistä vähistä vaatekappaleista yritetään valita kullekin päivälle edes jokseenkin sopivaa, ja niitä samoja kenkiä käytetään vähän joka tilanteessa. Että joka päivä etsiskellään tavaroita, joiden piti olla juuri siinä paikassa, mihin ne viimeksi tuli jätettyä, ja sittenkään ne eivät olekaan siinä, vaan sen epämääräisen röykkiön toisella puolella tai sittenkin siinä toisessa nurkassa.

Lomalla syödään mansikoita, joka paikassa. Pyöritään huvipuistossa tuntikausia kuin turistit ikään. Kuvataan lapsia lomapuuhissa, jätetään laskematta herkuttelukerrat, kunhan jotain muutakin syövät aina välillä. Otetaan toinenkin pulla, koska mitä väliä sillä on, ja hyviähän ne vain ovat. Valvotaan vieläkin pidempään, koska aikaero on kuitenkin meidät sekoittanut. Ihmetellään, kun taas yöllä sataa ja kuunnellaan sitä hämärässä kesäyössä. Otetaan vanhoista maisemista kuvia, tusinoittain. Käydään hakemassa grilliltä kuuma koira (=nokialainen perinneherkku) ja syödään sitä vesisateessa. Maksetaan kahvista ja leivoksesta ylihintaa, mutta perustellaan sitä sillä, että on kuuleman mukaan paikka, jossa on Tampereen parhaimpiin lukeutuva leivosvalikoima. Kuljeskellaan kaupoissa ja ihmetellään, kun kaikki maksaa hulvattoman paljon.

Välillä on oikeastaan vähän vaikeaakin heittää vapaalle. Tietyllä tavalla se tuntuu onnistuvan helpommin, kun on saapunut lomailemaan kauas nykyisestä arjestaan. Kun ei oikeasti edes voisi yrittää elää arkensa mukaisesti, ja miksipä yrittäisikään. Välillä kuitenkin kurkistan tottumuksesta nykyisen kotikaupunkimme säätä ja huokailen hetken, kun näen tasaisen +24 ja +30 celsiuksen välillä kieppuvan lämpötilakäyrän. Muistelen kuitenkin lämmöllä, että miellyttävät lämpötilat ovat viime vuosina jatkuneet meillä vähintään lokakuun alkupuoliskolle saakka.

Mutta - tartu, lomalainen, hetkeen. Onneksi Tampere on kaunis viileämmässäkin kesäsäässä.

Näsijärvi. Tuttavallisemmin Nässy.