Aika hyvää kyllä, mutta pitäisi kai ollakin, jos kahvilan leivosvalikoimaa kehutaan Tampereen parhaaksi. Vaikka ei se valikoima totta puhuen kovin laaja ollut, vaikka herkulliselta näyttikin. Kallista kyllä, mutta harvoinhan täällä kahvilla käydään. Tarkenee juuri ja juuri terassin puolellakin istua, mutta juotavan on kyllä oltava kuumaa. Onneksi tuli takki mukaan.
Täällä on tätä vettä aika reilusti, on todellakin tainnut sataa tänä kesänä. Laituri on tuossa, mutta ei sinne kenkiä kastelematta pääsisi, paitsi kunnon loikalla. Ehkä on vain totuttu siihen, että Suomessa on ollut viime vuosina aika hyviä kesiä, ainakin heinäkuussa, kun on täällä lomailtu. Onhan näitä huonompiakin nähty, mutta mies(tai nais)muisti on tunnetusti lyhyt.
Jotkut tarkenevat sentään terassilla. Toisaalta, sattui yllättävän lämmin päivä, kun poikettiin Särkänniemeen. Lämpöä oli yli kahdenkymmenen celsiuksen verran, vaikka ennuste lupaili vähemmän. Eikä sinä päivänä satanut yhtään, oh-hoh. Tämä meni kyllä nappiin. Varsinkin, kun tuo kyseinen päivä taisi olla suurin piirtein ainoa niiden kolmen viikon aikana, kun Särkänniemi mahtui lomaohjelmaan.
Ollaan aika vanhoja jo, mutta tämä on kyllä vielä vanhempi, täyttänyt jo 50 vuotta. Se kuuluu kesään, olipa sää mikä hyvänsä. Sen kyydissä on aina vähän turvaton olo, kun turvavyöt puuttuvat, mutta siihenkin tottuu pienen ajelun jälkeen. Penkit ovat kuin sohvat konsanaan. Ei sillä koskaan kauaksi lähdetä, eikä lujaa ajeta. Mutta Iskelmä-radiota on pakko kuunnella, ja kovaa. Ja se, että radio pitää rätinää, kuuluu asiaan.
Näitä oli pakko ostaa, kun kohdalle sattui. Näin sitä ulkosuomalaiselle käy, sitä tarrautuu välillä kummallisiin pieniin asioihin, joita synnyinmaastaan löytää. En ole edes mikään erityisen suuri salmiakin ystävä, mutta Lätkä-Liigoissa oli sitä jotain. (Ja merkkareissa tietenkin.)
Ollaanko me (minä) jo ihan turisteja, kun pitää kuviakin räpsiä vähän väliä, ihan kuin ei Suomea tunnettaisi muutenkin. Mutta kun mulla on se blogikin, täytyy siihen vähän kuvia saada, niin näyttää paremmalta. Tässä nyt näkyy sitä vettä, jota halusin kuvata, mutta puustoa on vähän liikaa edessä. Mutta onhan sekin aika suomalaista!
Tää on nyt ehkä just sitä romanttista Suomea. Kimmeltävät veet, ja niin edelleen. Kuvissa sitä paitsi näyttää kuin olisi ollut kauniimpaakin säätä, sillä poutasäällähän näitä kuvia tuli räpsittyä. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin kyllä Suomessakin saisi olla edes heinäkuussa muutama viikko, ettei tarvitsisi ottaa joka reissulle pitkähihaista mukaan. Käytin minä hellemekkoakin Suomessa, siis en päälläni, mutta matkalaukun pehmusteena, kun jonain yltiöpositiivisena hetkenä olin sen sinne sujauttanut.
Aikaa kivaa olla turisti, muuten.
P.S. Keski-ikäisen havaintosarja Suomesta jatkuu tuonnempana, sillä aikaerorasitus alkaa juuri nyt painaa silmiä. Pysykää kanavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti